Ääni ja kuva narsistin kahleissa

Tämän kolumnin lopussa on muistelu eräästä, tämän kirjoituksen pääaiheeseen liittyvästä
tapauksesta, jonka todistajana olin reippaat 25 vuotta sitten Tartossa. Tapauksen
pääosassa on tuon aikainen Tarton kaupunginjohtaja, myöhempi Viron pääministeri.

Levottomuus kasvaa maailmassa. Voimakeskusten laatat liikkuvat ja saavat ennen pitkää
uuden järjestyksen. Asiaan kuuluu sotaan varustautuminen. Sitä kutsutaan puolustuksen
tehostamiseksi ja ajanmukaistamiseksi. Kukaan ei osaa sanoa, mikä on uusi rintama, jolla
aseet seuraavaksi puhuvat yli rajojen.

Rapakon takana käydään jo yhdenlaista sotaa. Vastakkain ovat totuus ja totuuden
peittävät valheet ja mielikuvat. Sotaa käydään super-populisti Donald Trumpin ja hänen
avustajiensa johdolla. Populistin tähtäimessä ovat sananvapauden pasuunat,
tiedotusvälineet, jotka uskaltavat kertoa sen, ettei keisarilla ole vaatteita.
Trump ja hänen miehistönsä eivät siedä julkisesti kerrottua totuutta Yhdysvaltain
presidentistä, eli esimerkiksi sitä, ettei presidentillä ole ideologista johdonmukaisuutta.
Maailmankulu diileri kulkee lähinnä vaistojensa varstojensa varassa eikä kykene
ajattelemaan strategisesti. Ja mikä kaikkein pahinta – USA:ta johtaa vuosisadan suurin ja
myös tunnetuin narsisti.

Trumpin sairaalloinen mielenlaatu näkyy kaikkialla missä hän liikkuu ja puhuu. Tv-ruutu on
näyttänyt miljoonille katsojille, kuinka Donald rynnii takarivistä kyynärpäitään käyttäen
eturiviin varmistaakseen kokovartalokuvansa maailman johtajien edessä. ”Donald first”-
narsismi on tallentunut myös Trumpin allekirjoittamiin asiakirjoihin, joihin hän täräyttää
allekirjoituksensa maailman paksuimmalla tussilla ja maailman korkeimmilla kirjaimilla.
Ilmeinen tarkoitus on saada paperin toinen allekirjoitus ja sen kirjoittaja näyttämään
minimaaliselta eli vähäpätöiseltä. Lopuksi Trump esittelee jättinimmarinsa hymyillen
lehdistölle: ”I am The Greatest”.

Mutta kun hymy hyytyy, astuu esiin narsistin toinen minä. Ellei media kiitä ja kehu vaan on
presidentin suhteen kriittinen, se joutuu liipaisimelle. Jos Donaldin touhuja seuraavan
ajankohtais-shown vetäjä vitsailee presidentin tekemisistä ja suhtautuu selviin
laittomuuksiin ja jopa järjettömyyksiin kriittisesti huumorin varjolla, järjestää presidentti
journalisti-koomikolle kylmästi potkut. Hänellä on siihen valta. Demokratiallaan
ylpeilevässä valtiossa ilmaisun vapaus on kahleissa.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo muistuttaa tuoreessa kolumnissaan tähän
aikaan osuvasti 250 vuotta vanhan Ruotsin valtion painovapausmietinnön kultaiset sanat:
”Kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen siten, että ilman toista ei voi
olla toistakaan. Mutta jos kirjapaino sitä vastoin jossain alistetaan jonkinlaisen holhouksen
alaiseksi, on se pettämätön merkki kansakunnan kahleissa olemisesta.”

Sananvapautta yritetään kahlita myös omilla nurkillamme. Suomessa kuuluu lähes päivittäin
mm. puheita, kuinka Yleisradion toiminta pitää lopettaa. Siihen tähtäävät eräiden
kansanedustajien pilkalliset luettelot tv-ohjelmista, jotka ovat heidän mielestään pelkkää rahan
tuhlausta. Puhujat eivät halua (tai osaa) ymmärtää, että Yleisradio on koko kansan eli myös
vähemmistöjen ja erityisryhmien tiedotusväline. Kaikki tv-ja radio-ohjelmat ja -sarjat eivät
välttämättä ole tarkoitettu ns. suurelle yleisölle.

Koska aikamme on myrskyisä ja monella tavalla sallimaton myös sananvapaudelle, kohoaa
pienten, riippumattomien tiedotusvälineiden arvo entisestään. Näin on käynyt myös USA:ssa,
missä yhden miehen/naisen vetämät tv-showt keräävät miljoonia katsojia kuulemaan kriittisiä
analyysejä vallanpitäjien toimista. Toki Trumpin karvainen ja tuomitseva käsi on uhkaavana
myös näiden kanavien yllä. Toistaiseksi ne jatkavat toimintaansa, vaikka suurten
mediakonsernien toimintavapautta on jo rajoitettu. Trumpin tavoitteena lienee niiden
toimintalupien peruuttaminen.

Edellä kerrotusta johtuen on äärettömän tärkeää, että myös Virossa toimii pieni ja pippurinen,
suomenkielinen radiokanava, jonka edustaa jo mitä suurinta sananvapautta. Aika näyttää,
muuttuuko ilmapiiri myös täällä pohjoisessa Euroopassa sen kaltaiseksi, että kanavia
vaiennetaan siksi, etteivät ne suostu välittämään yksin vallanpitäjien edustamaa yhtä totuutta.
Alussa luvattu muisto 25 vuoden takaa. Olin aloittanut työskentelyn Viron TV:n (ETV)
Tarton toimituksen tuottajana. ETV:n kesäohjelmistoon oli tulossa yhteislauluohjelma
”Laulge kaasa”. Ideana oli nauhoittaa tunnin mittaiset, Reet Linnan juontamat ohjelmat
Tartossa. Esittelimme ideaa kaupunginjohtaja Andrus Ansipille. Tarkoitus oli, että köyhä
ETV saisi kaupungin kassasta hieman tukea 12 ohjelman tekemiseen. Viikoittaisessa tv-
ohjelmassa esiteltäisiin laulujen ohessa Tarton parhaita puolia, sen vehreyttä, kehittymistä,
kulttuuritarjontaa ja haastateltaisiin kiinnostavia henkilöitä.

Perinpohjaisen esittelyn jälkeen odotimme jännittyneinä kaupunginjohtajan arviota asiasta.
Hän sanoi kommenttinaan kutakuinkin näin: ”Minä en tarvitse lisämainontaa. Kun haluan
saada ääneni kuuluviin Virossa, soitan tutulle tv-toimittajalle. Hän tulee kameroineen
paikalle ja olen jo illalla tv-uutisissa.” Poistuimme paikalta hämmennyksessä.
Olimme ajatelleet Tarton kaupungin parasta. A.Ansipin suhtautumisen takia ”Laulge
kaasa”-ohjelmat alettiin nauhoittaa Viron eri paikkakunnilla, ei yksin Tartossa. Sama
ohjelmaformaatti säilyi tv-ohjelmistossa toistakymmentä vuotta, sarjan loppupuolella toisin
Kanal 2:n ohjelmistossa.

Rapakontakaiset touhut toivat yllättäen mieleen tämän episodin Tartosta. En tietenkään
väitä, että A.Ansip olisi ollut 25 vuotta sitten joku paikallinen Donald Trump, mutta tapaus
kuvaa omalla tavallaan tuota aikaa lähes vuosikymmen Viron jälleen itsenäistymisestä.

Muutama sana kirjoittajasta:

SSS-radion kolumnisti Risto Vuorinen on pitkän linjan journalisti. Hän aloitti toimittajan
uransa vuonna 1970 Yleisradion Seinäjoen toimituksessa. Kävi välillä opiskelemassa

journalismia Tampereen yliopistossa ja jatkoi Pohjanmaan maakuntaradiossa mm.
tuottajana vuoteen 1998.

Siirryttyään toimittajaksi Viroon, hän toimi mm. Yle uutisten Baltian kirjeenvaihtajana.
Perustamassaan tuotantoyhtiössä hän toimitti useita ajankohtaisreportaaseja ja tv-
dokumentteja mm. Ylen ”Silminnäkijä”- ja MOT-toimituksille.
Vuorinen on kirjoittanut vuonna 2019 ilmestyneen romaanin ”Vastarannan lumo”, joka
kertoo Viron ja Suomen lähihistoriasta suomalaisperheen näkökulmasta. Romaani ilmestyi
2025 viroksi nimellä ”Vastaskalda kutse”.