Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2

Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2

Suomi markkinoi itseään ihmisoikeuksien mallimaana, yleisesti ottaen väitettä voidaan pitää totena – Suomessa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on korkeassa kurssissa, voidaan sanoa, että niiden kunnioittamista pidetään itsestään selvänä asiana. Minun on vaikea kuvitella, että marginaalissa olevia ryhmiä lukuun ottamatta, kukaan olisi sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei pitäisi kunnioittaa, että niillä ei ole kokonaiskuvan kannalta merkitystä. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta voidaan pitää merkityksellisenä Amnestyn Suomen sivuilta löytyvää tietoiskua:

53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet.”

Niukasti yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että ihmisoikeuskysymykset tulee nostaa valtiojohdon tasolta esille senkin uhalla, että se vaarantaisi Suomen ja kolmannen maan väliset suhteet. Näiltä osin Suomen presidentti Tarja Halonen on kiitettävästi muistanut muistuttaa Yhdysvaltojen suorittamista ihmisoikeusrikkeistä – niitä onkin syytä kritisoida tapauksissa, joissa aihetta tähän on. Rikotaanpa ihmisoikeuksia missä tahansa, on suoraselkäistä tuomita vähintäänkin räikeimmät ihmisoikeusrikkomukset, syyllistyypä niihin mikä taho tahansa. Näiltä osin syntyy ikävällä tapaa vaikutelma, että maamme poliitikot varovat erityisen paljon sanojaan tapauksissa, joissa ihmisoikeusrikkeisiin syyllistyy Venäjä. Toki suoraselkäisiäkin poliitikkoja on olemassa, mutta etenkin merkittävimpien poliitikkojen joukossa he tuntuvat olevan selkeä vähemmistö, joiden sanat hukkuvat hiljaisuuden mereen.

Kirjoitin SSS-Radion blogiin 29. maaliskuuta 2016 blogikirjoituksen ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa.” Kyseisessä kirjoituksessa keskityin lähinnäkin kevättalvella havaitsemaani järjestelmälliseen vaikenemiseen mitä tulee ihmisoikeusrikkeisiin, joihin Venäjä Ukrainassa on syyllistynyt – etenkin Nadija Savtšenko tapaukseen. (1) Tuolloin huomioin sen, kuinka suomalaispoliitikot järjestelmällisesti vaikenivat mitä tuli kansainväliseen #FreeSavchenko -kampanjaan, joka etenkin twitterissä kiersi, mutta siihen liittyi myös aktiivisia poliitikkojen mielenilmauksia europarlamentissa kuin myös useiden maiden parlamenteissa. Tuolloin lähestyin merkittävimpiä suomalaispoliitikkoja tiedustellen syytä heidän vaikenemiseen, samalla myös kehotin heitä ottamaan osaa tähän kansainväliseen ilmiöön – saamatta vastakaikua pyynnölleni.










Kuvankaappaus sivulta mojepanstwo.pl (2)


Eilen 51 meppiä vaatii eurooppalaista Magnitski-lakia, näiden allekirjoittaneiden joukossa ei kuitenkaan ollut yksikään suomalaismeppi.

European Parliament Members Call on the European Commission to Unblock Magnitsky Sanctions

 

13 December 2016 – Members of the European Parliament from five major political parties have called on the European Commission to unblock the EU’s Magnitsky sanctions and put them to vote by the Council of Ministers.

…”. (3)

Oikeastaan tämä ei ole minulle mikään yllätys, kun huomioidaan ettei maamme poliittinen johto ole ollut kovinkaan aktiivinen ja oma-aloitteinen tuomitsemaan Venäjän räikeitä ihmisoikeusrikkeitä. Tämä näkyi alkuvuodesta haluttomuutena tuomita Venäjän ihmisoikeusrikkeitä Ukrainassa, osa poliitikoistamme ennemminkin turvautui Venäjän narratiiviin keskustellessaan Ukrainassa vallitsevasta tilanteesta - sodasta. Voin kuitenkin todeta huomanneeni tyytyväisyydellä ulkoministerimme lähettäneen viestin Ukrainaan, jossa osoitti tukea ukrainalaisille. Kyseessä oli kenties merkittävin yksittäinen kannanotto, jossa poliitikkomme osoittivat tukea ukrainalaisille. Julkisuudessa vastaavaan kannanottoon kansanedustajamme tahi suomalaismepit eivät ryhtyneet, toisin kuin virkaveljet kautta Euroopan.

Menneen syksyn kuluessa poliitikkojemme vaiteliaisuus sai entistä suuremmat mittasuhteet. Suuri joukko suomalaisia odotti poliitikoiltamme selkeää kannanottoa Venäjän ja Syyrian regiimin suorittamiin räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ja sotarikoksiin Syyriassa, etenkin Aleppossa, jossa järjestelmällisesti pommituksin tuhottiin sairaaloita ja terveysasemia. Voidaan todeta, että tässäkin tapauksessa Suomi oli länsimaisittain selkeästi jälkijunassa, aivan kuin olisi odotettu riittävän suuren joukon länsimaita tuominneen Venäjän ja Syyrian hallinnon toimet, jotta maamme johto uskalsi astua ”rintamaan” ja tuomita ihmisoikeusrikkomukset – joskin tuolloinkin ulkoministerimme Timo Soini korosti Syyrian hallinnon osuutta, vaikka tuolloin, Venäjän Aleppoon kohdistuvat pommitukset olivat äärimmäisen raskaat ja kohteina erityisen usein sairaalat, koulut ja elintärkeät siviilikohteet.

Suomalaisten poliitikkojen arkailu huomioiden, ei ole lainkaan ihme, että meppimme jättivät allekirjoittamatta Magnitski-kirjeen, koska yksikään mepeistä ei allekirjoittanut kirjettä, ajatukset väkisinkin ohjautuvat siihen suuntaan, että kyse on kollektiivisesta arkailusta. Että kyse on osaltaan Suomen ja Venäjän ”erityislaatuisesta” suhteesta. Ilmentyykö tässäkin joiltain osin Tarja Halosen ajatus:

Toisen maailmansodan jälkeen syntyneen ’strategisen kulttuurin’ perintönä on totuttu siihen, että itänaapurin asioista sekä Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteiden luonteesta tulee pitää pienempää ääntä. Kuten Presidentti Tarja Halonen opasti suurlähettiläskokouksessa vuonna 2002: ’Suomalaisilla on voimakas halu yksimielisyyteen ulkopolitiikassa. Joskus se on tapahtunut yhdessä vaikenemalla.’” (Alpo Rusi ”Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa” sivu 14).

Mikä Magnitski-laki sitten on?
















Sergei Magnitskin hauta (kuva Wikimedia Commons).

Sergei Magnitski oli venäläinen juristi ja tilintarkastaja, joka paljasti järjestelyn, jossa viranomaisten myötävaikutuksella Hermitage Capital Management Limited’in hallitsemat yritykset kaapattiin vieraaseen omistukseen ja uudet omistajat saivat perusteetta 230 miljoonan dollarin arvoiset veronpalautukset, jotka on sittemmin siirretty pois Venäjältä. Viranomaiset katsoivat väärinkäytökset paljastaneen Magnitskin itsensä syyllistyneen verorikoksiin ja hänet vangittiin Matrosskaya Tishinan vankilaan marraskuussa 2008. Vangitsemisen aikana Magnitskilta evättiin mahdollisuus tavata tai muutoin pitää yhteyttä perheeseensä, tämän ohella hänen tapaamisiaan lakimiehensä Kharitonovin kanssa rajoitettiin. Hänen tapaustaan tutkivista sisäministeriön virkamiehistä Karpov ja Kuznetsov olivat samoja, joita vastaan Magnitski oli ennen pidätystään esittänyt petossyytteitä. Sergei Magnitski kuoli tutkintavankeudessa 16. marraskuuta 2009 viranomaisten ja vankilan henkilökunnan piittaamattomuuden seurauksena. Hän oli ennen kuolemaansa valittanut useiden päivien ajan voimakkaita vatsakipuja, vankilan viranomaisten toimesta hänen hoitonsa evättiin. Hän kuoli vankilassa, epäselvissä olosuhteissa lähes vuoden kestäneen tutkintavankeuden jälkeen, vain noin viikkoa ennen kuin hänet olisi lain mukaan pitänyt vapauttaa. Omaisten mukaan Magnitskin ruumiista löytyi merkkejä pahoinpitelystä. 

Hänen kohtalo johti Yhdysvalloissa ns. Magnitski-lain säätämiseen. Sen perusteella Yhdysvallat kieltäytyi myöntämästä maahantuloviisumeja venäläisviranomaisille, jotka ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Europarlamentissa on esitetty vaatimuksia viisumikiellon asettamista Magnitskin kuolemaan osallisille virkamiehille. Bill Browderin erinomaisessa teoksessa ”Red Notice” kuvataan tarkoin Sergei Magnitskin kohtalo.

Tuntuu kovin merkilliseltä, että suomalaiset, ihmisoikeuksien puolustajiksi profiloituneet poliitikot, tuntuvat olevan kovin hiljaa Venäjän räikeistä ihmisoikeusrikoksista. Se, että Venäjällä kunnioitettaisi ihmisoikeuksia, on loppujen lopuksi myös Suomen etu – se on globaali etu. Vaikenemisen kulttuurilla ei saavuteta mitään, se ei hyödytä loppujen lopuksi muita kuin näihin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä tahoja. Sergei Magnitski on yksi pala tässä kuviossa, toistuvissa Venäjän valtion suorittamissa – paikoin laajamittaisissakin – ihmisoikeusrikoksissa.

 

Marko



1. http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/ihmisoikeuksien-mallimaa-suomi-on-hiljaa
2. https://mojepanstwo.pl/media/tweety?conditions%5Btwitter.tags%5D=77742&conditions%5Bdate%5D=%5B2016-03-09%20TO%202016-03-10%5D
3. http://lawandorderinrussia.org/2016/european-parliament-members-call-on-the-european-commission-to-unblock-magnitsky-sanctions/