Current track

Title

Artist

Background

Vieraskynä

Kirjoittanut 28. kesäkuu 2021

Kotikalja versus ipa-instituutio

Keskisuven juhlien aikana olin Suomessa ja löysin sattumalta vanhan Hesarin. Siinä kerrottiin kissankokoisin kirjaimin suomalaisten muuttuneen ”Viron auttajista Telliskivessä ipaa juoviksi hipstereiksi”. Olin lukenut artikkelin jo aiemmin netistä, mutta nyt sen sisältö alkoi kunnolla sapettaa.

Juttu käsitteli Suomen Viron-instituutin toimintaa. Ei aiheessa mitään moitittavaa, hyvä niin. Onhan se ollut tärkeä lenkki maiden välillä. Mutta kaikesta huokui omakehu siitä, kuinka maiden väliset suhteet ovat olleet korostetusti Instituutin harteilla.

Jutun sävy ärsytti erityisesti siksi, että tiedän kymmeniä, jopa satoja suomalaisia, jotka eivät ole tehneet koskaan itsestään mitään numeroa, vaikka ovat saattaneet vaikuttaa omalla toiminnallaan ratkaisevasti ruohonjuuritason virolaisten elämään ja Suomikuvan muodostumiseen. Kuinka paljon on edelleen sellaisia virolaisia, jotka eivät ole kuulleet koskaan Suomi-instituutista, mutta ovat tutustuneet vuosia ja vuosikymmeniä sitten suomalaisiin Viron ystäviin – matti- ja maija meikäläisiin.

Suomalaiset ja virolaiset ovat esimerkiksi olleet järjestämässä ja järjestävät edelleen yhteistuumin ympäri Viroa erilaisia tapahtumia kuten teatteriesityksiä ja konsertteja. Ei suomalainen media ole tuollaisista paikallistason puurtajista ollut tietääkseni koskaan kiinnostunut. Ehkä olisi ollut toisin, jos Instituutti olisi ollut jollain tavalla mukana kuvioissa. Mutta kuten HS:n artikkelistakin huokuu, liikkuu instituutti molempien maiden eliitin sfääreissä, ei juuritasolla.

Siitä oli yhtenä näyttönä Tallinnassa nelisen vuotta sitten meille tavallisille pulliaisille järjestetty ilmainen Suomi 100-konsertti. Läksimme virolaisten ystävien kanssa pääkaupunkiin sitä katsomaan ja kuuntelemaan suurin odotuksin. Tilaisuus oli muuten ainoa instituutin junailema tilaisuus, johon seurueemme Tallinnasta kaukana asuvat virolaiset olivat koskaan osallistunut.

Lavalle odotimme virolaisten ystäviemmekin tuntemia suomalaisartisteja, mutta ei heitä siellä näkynyt. Saara Aaltokin oli virolaisille tyhjä taulu, joskin suomalaisille hän oli brittikilpailussa mainetta niittänyt laulaja, oikein tasokas artisti sinänsä. Kuilu kotikaljaa (mutta ei mitään ipaa) kotosaunansa rappusilla lauantaina nauttivan virolaisen ja Suomi-instituutin maailman välillä tuntui melkoiselta.

Virosta kirjoittavat ja kuvaavat suomalaisen median edustajatkin tuntuvat elävän tiiviisti instituutin vaikutuspiirissä, sillä niiden tarjoamansa Viro-kuva on omien kokemuksieni mukaan äärimmäisen kapoinen ja Tallinna keskeinen. Eivät nuo jutut avaa oikeaa virolaista maailmaa. Näyttävätpä jotkut entiset kirjeenvaihtajatkin työskentelevän ainakin sivutoimisina instituutin palkollisina.

SSS-radio on suomenkielisessä mediakentässä mielestäni ainoa poikkeus. Kuulen sieltä usein liturgian rikkovaa, riippumatonta särmää, joka panee ajattelemaan. Siksi lähetän vuodatukseni juuri sinne, jospa se vaikka julkaistaisiin jossain yhteydessä.

Kaikessa ystävyydessä K.S. – asunto Virossa vuodesta 1995