Blogi

Venäläinen “tulitauko”

Ukrainan sota on hiljalleen painunut taka-alalle Suomessa, hetkittäin se nousee päiväksi pariksi esille, kunnes jälleen hiljaisuus valtaa alaa ja Ukrainassa käytävä sota on pieni viite uutisissa. Toisinaan Ukrainan sodasta näkee edelleen käytettävän termiä sisällissota, joko siinä merkityksessä, että Ukrainan sota alkoi sisällissodasta tai sitten merkityksessä, jossa Ukrainassa on edelleen sisällissota – näin siis suomenkielisessä mediassa. Kumpikin tavoista ilmaista Ukrainassa käytävää sotaa on väärä, mutta erityisen harhaanjohtavaa on käyttää Ukrainan sodasta nyt termiä ”sisällissota”, kuvata Ukrainassa käytävää sotaa ”sisällissodaksi”. (1)

Mutta yhtä lailla harhauttavaa on kuvata Ukrainan sodan alkaneen sisällissotana, kuten Matti Vanhanen tekee kirjassaan ”Ulkopolitiikkaa”, seuraavaksi lainaus Vanhasen teoksesta:

Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (s. 41).

Matti Vanhanen osuu oikeaan siinä, että Ukraina hoiti omat asiansa huonosti – se, tai sen johdossa olleet henkilöt – Janukovitshin klaani – hoitivat tehtävänsä huonosti. He eivät ajatelleet kansallista etua vaan omaa etuaan. Mutta muuten voidaan sanoa, että Matti Vanhasen arvio ei osu oikeaan, etenkin tapahtumien aikajana ei täsmää, jolloin seurauksena on sitten se, että johtopäätöskään ei ole oikea.

Kuten tiedämme, EuroMaidan alkoi marraskuun lopulla 2013, se oli seurausta siitä, ettei Janukovitsh allekirjoittanut EU:n kanssa neuvoteltua assosisaatio- ja vapaakauppasopimusta vaan hän taipui Putinin painostuksen edessä, tästä pettyneenä kansalaiset lähtivät kadulle – kokoontuen Kiovassa Maidanille. EuroMaidan liikehdintä johti lopulta verenvuodatuksen jälkeen Janukovitshin pakenemiseen Kiovasta helmikuun 2014 lopulla. Tässä vaiheessa Ukrainassa ei vielä ollut sisällissodasta tietoakaan, mellakat olivat pääosin keskittyneet Kiovaan – paikoin muuallakin Ukrainassa oli tuettu EuroMaidan liikettä. Kiovassa liikkeeseen oli liittynyt osallistujia kautta Ukrainan, kuin myös ulkomailtakin.

Kiovassa helmikuun lopulla tapahtunutta vallanvaihtoa seurasi liikehdintä Krimillä, liikkeelle lähtivät erityisesti paikallisen venäläismielisen pienpuolueen Venäjän yhtenäisyys kannattajat johtajanaan Sergei Aksjonov. Ennen Krimillä suoritettua vallankaappausta puolueella oli ollut kokonaista 3 edustajaa Krimin satapaikkaisessa parlamentissa. (2) Tätä tapahtumaa seurasi Venäjän asevoimillaan ja turvallisuuspalvelun erikoisjoukoilla suorittama Krimin niemimaan miehittäminen, jonka seurauksena niemimaalla järjestettiin laiton kansanäänestys, jonka jälkeen niemimaa liitettiin laittomasti Venäjään.

Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Itä-Ukrainassa alkoi separatismi, jota Vanhanen kutsuu kirjassaan ”sisällissodaksi” ja jota muissakin yhteyksissä on erheellisesti kutsuttu sisällissodaksi. Jo nyt voidaan päätellä se, että Vanhasen kirjassaan esittämä aikajänne on väärä: Maidania ei seurannut vallanvaihdon jälkeen sisällissota vaan Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehittäminen.

On myös hyvin kiistanalaista käyttää Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta nimeä sisällissota, etenkin se on ollut tätä kesästä 2014, jolloin oli hyvin selvää, että separatismin taustalla on Venäjän hyvin aktiiviset ja aggressiiviset toimet. Käytännössä termin ”sisällissota” käyttäminen on ollut kiistanalaista alusta alkaen, joskin on ymmärrettävää, että kevään ja alkukesän 2014 aikana käytettiin termiä ”separatismi” ja arvioitiin liikehdinnän saaneen laajaakin kannatusta paikallisissa, mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa vaan alusta alkaen ”separatismi” oli Venäjän aktiivisia ja aggressiivisia toimia Ukrainan horjuttamiseksi ja palauttamiseksi uudelleen Venäjän omaan valtapiiriin.

Seuraavaksi on sopivaa lainata Irog Girkiniä eli Igor Strelkovia, joka tuli tunnetuksi separatistikomentajana kevään ja kesän 2014 aikana. The Moscow Times’in artikkelissa hän kuvaa oivallisella tavalla sitä mikä rooli hänellä ja Venäjällä oli Itä-Ukrainan separatismin alkuun ja nousuun:

"'I was the one who pulled the trigger of this war," Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

"If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa," Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning "Shooter" to replace his last name Girkin, was quoted as saying.

"There would have been several dozen killed, burned, detained. And that would have been the end of it. But the flywheel of the war, which is continuing to this day, was spun by our unit. We mixed up all the cards on the table," he said." (3)

Huomioitavaa on se, että Strelkov ei nimitä Ukrainan sotaa “sisällissodaksi” vaan hän puhuu “sodasta”. Toisaalta hän korostaa omaa merkitystään huomattavan paljon kuvatessaan tapahtumien kulkua ”I was the one who pulled the trigger…”, vaikka käytännössä kyse oli Venäjän aggressiivisesta toiminnasta, yksinkertaistettuna jatkoa Krimin operaatiolle, eli Strelkovin olisi ollut syytä kuvata sodan alkua ”Russia was the one who pulled…”.

On huomioitavaa, että Strelkov oli entinen GRU:n (nyk. GU) upseeri, hän erosi GRU:sta talvella 2014 – kuten kovin moni muu Ukrainan operaatioon osallistunut upseeri teki. He erosivat joko asevoimista, GRU:sta tai FSB:stä ja lähtivät ”vapaaehtoisina” sotimaan Ukrainaan tai johtamaan Ukrainan operaatiota. On hyvin epätodennäköistä, että suuri joukko eriasteisia upseereita eroaisi oma-aloitteisesti vain viikoista kuukausiin ennen Krimin ja Itä-Ukrainan sotilasoperaatioita. Myöhemmin kävi hyvin selkeällä tapaa selville Venäjän rooli Itä-Ukrainan separatismin synnyttäjänä ja alkuun aseellisen ja koulutusavun antajana, kesän 2014 edettyä pidemmälle myös omana aggressiivisena osallistujana sotaan Ukrainan itäosissa. Strelkovin paljastukset ovat tavallaan kirsikka kermakakun päällä.

Tämän alustuksen jälkeen siirtykäämme sitten tähän hetkeen.

Siitä huolimatta, että Ukrainan sota on painunut Suomessa – ja monessa muussakin maassa – taka-alalle, Ukrainassa tästä huolimatta soditaan. Sota Donbassissa on muuttanut muotoaan enemmän asemasodan suuntaan, jossa rintama on pysytellyt, muutamia pienehköjä muutoksia lukuun ottamatta, paikallaan helmikuussa 2015 päättyneen Debaltsevon mottitaistelun jälkeen.

Tästä ns. tulitauosta huolimatta paikoin hyvinkin raskaita taisteluita käydään päivittäin, esim. Donetskin luoteis- ja pohjoispuolella on käyty raskaita taisteluita jo pidemmän aikaa. Käytännössä päivittäin Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoispataljoonat menettävät miehiä kuolleina ja haavoittuneina. Juuri päättyneen maaliskuun aikana Ukrainan sotilastappiot olivat 19 kuollutta ja 128 haavoittunutta. Kuolleista vain yksi menehtyi muussa kuin taistelutilanteessa. (4) Maaliskuun aikana rekisteröitiin myös muutamia siviileiden vammautumisia taistelutoimien seurauksena tai räjähteiden/miinojen räjähdettyä. Nämä tiedot siis Ukrainan hallinnassa olevilta alueilta. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on olennaisesti vaikeampaa saada paikkansa pitävää luotettavaa tietoa. Heillä propagandan osuus on suuri, uutisia värittävät propagandaa sisältävät ”tietoiskut”, jotka vaikeuttavat merkittävällä tavalla uutisten paikkansapitävyyden arviointia. Samoin osa uutisista on keksittyjä tai hyvin räikeästi muunneltuja. Osa on tunnustetustikin propagandaa ja heidän käymää tiedotussotaa. Tällaisessa propagandistisessa tehtävässä alueella toimii myös suomalainen Janus Putkonen, hän on DONi:n päätoimittaja. (5)

ETYJ eli OSCE on raportoinut huomattavan paljon tulitaukorikkomuksista kuin myös muista rikkomuksista joihin Venäjä ja sen tukemat joukot ovat syyllistyneet. Tulitaukosopimuksen mukaan raskas aseistus piti vetää rintamalta selustaan valvotuille alueille, on kuitenkin käynyt siten, että näille paikoille siirrettyä kalustoa (esim. panssarivaunuja ja telatykkejä) on kadonnut eikä niiden sijaintipaikka ole täten enää ETYJ:n tarkkailijoiden tiedossa. ”Kansantasavaltojen” alueella on ETYJ:n havaintojen mukaan sijoitettu raskasta aseistusta myös siviilirakennusten tuntumaan, esim. 3. huhtikuuta julkaistussa raportissa mainitaan ainakin kuuden 2S3 Akatsiya 152 millin telatykin sijoitetun siviilirakennuksen takapihalle Mokroielanchykin (eli Mokrojelanchyk) kylässä Donetskista kaakkoon. (6) Alue on selustassa, mutta tästä huolimatta telatykit olivat paikassa jossa niiden ei pitäisi olla.

On siis hyvin ongelmallista, jos Ukrainan sodasta käytetään termiä ”sisällissota”, toisaalta kaikkien havaintojen perusteella voidaan sanoa, että Minsk II sopimus ei ole toteutunut eikä tulitauko pidä, joten Ukrainan kohdalla on syytä puhua edelleen sodankäynnistä tai asemasodasta. Se, että tilanne rintamalla ei ole juurikaan muuttunut, sotilaita ja siviilejä kuolee edelleen, haavoittuneita tulee lähes jokainen päivä, on syytä pitää mielessä ja tämän seurauksena on myös hyvin loogista, että Venäjää muistutetaan säännönmukaisesti siitä, ettei se ja sen tukemat separatistit, jotka ovat käytännössä Venäjän hallinnolle alisteisia, ole täyttäneet tulitaukosopimuksen ehtoja vähäisemmissäkään määrin. Tästä seuraa sitten se, että Venäjään kohdistettuja sanktioita ei tule lieventää. On myös hyvin ihmetyttävää, että henkilöinä merkittävinä pidettävät suomalaiset toimivat vähintäänkin moraalisesti arveluttavalla tavalla siirtyessä pakotelistalla olevien yritysten palvelukseen, ex. pääministeri Esko Ahon tapauksessa, Sberbankin hallitukseen. Yhtä lailla nykyisen pääministerin Juha Sipilän tapausta vähättelevät kommentit pistävät mietityttämään. Tämä omalta osaltaan hajottaa EU:n yhteistä rintamaa Venäjän toimia vastaan. Teko voi näyttäytyä vähäisenä, mutta on huomioitava kokonaisuus ja se, kuinka Venäjä hyödyntää näitä EU-rintamasta lipeämisiä omassa viestinnässään – kuin myös propagandassaan.

Tärkeää on myös se, että länsimaat eivät unohda Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Kyseessä on sota, jossa on kuollut tuhansia sotilaita ja siviilejä, Saksan tiedustelupalvelun mukaan kuolleiden kokonaismäärä voi olla jopa 50 000. (7) YK on aiemmin arvioinut sodassa menehtyneet 5400 sotilasta ja siviiliä, Ukrainan hallinto on arvioinut siviilitappioiksi 5400 ja sotilastappioiksi 1200. (8) Nämä lukemat eivät ole ajantasaisia. YK:n alainen OCHA on arvioinut helmikuun 16. 2016 mennessä Ukrainan sodassa menehtyneen kaikkiaan 9167 ihmistä Donbassin väkivaltaisuuksien alun eli 6. huhtikuuta 2014 jälkeen. Kyseessä on kaikin mittarein mitattuna tämän vuosituhannen huomattavimpia käynnissä olevia sotia. Kyseistä sotaa on myös nimitetty Venäjän asevoimien kenttälaboratorioksi, jossa he ovat testanneet aseistustaan ja taktiikoitaan. Itä-Ukrainassa onkin havaittu lukuisia kertoja Venäjän asevoimien moderneintakin kalustoa vanhemman ”raudan” ohella.

Käynnissä olevan sodan väheksyntä ja aliarvioiminen, puhumattakaan, että pitää sitä sisällissotana on käytännössä Venäjän pussiin pelaamista – juuri sitä mitä Putinin propagandakoneisto haluaa (ja kaipaa). 

Marko

1. http://www.skp.fi/2015-16-6/ukrainan-sisallissota-rauhanliikkeen-koetinkivi
2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Aksjonov
3. http://www.themoscowtimes.com/news/article/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine/511584.html
4. http://uatoday.tv/politics/full-ceasefire-19-ukrainian-servicemen-killed-128-wounded-in-march-623286.html
5. https://dninews.com/?q=content/about-us
6. http://www.osce.org/ukraine-smm/231341
7. http://www.faz.net/aktuell/politik/ausland/ukraine-sicherheitskreise-bis-zu-50-000-tote-13416132.html
8. http://euromaidanpress.com/2015/02/08/german-intelligence-putins-war-in-ukraine-has-already-claimed-50000-dead/


GRU (ven. Главное разведывательное управление) on Venäjän asevoimien sotilastiedustelun keskuselin – tiedustelupäähallinto: http://fas.org/irp/world/russia/gru/