Blogi

Venäjä ei ole oikeusvaltio

Sivistyssanakirjan määritelmä oikeusvaltiolle on seuraava:

valtio jonka hallintoelimet toimivat oikeusjärjestyksen mukaisesti ja jossa yksilöillä on oikeusturva mm. hengen, vapauden ja omaisuuden osalta.”

Tieteen termipankki määrittelee oikeusvaltio (periaatteet) Suomessa seuraavalla tapaa:

Määritelmä valtio on valtiosäännöin organisoitu ja kansallinen oikeusjärjestys on säädetty valtiosäännössä olevin, norminantovaltaa (lainsäädäntövalta sanan laajassa merkityksessä) tarkoittavien toimivaltasäännösten ja päätösmuotosääntöjen mukaisesti, minkä lisäksi oikeussääntöjen noudattamista valvotaan viranomaistoimin (oikeuslaitos ja hallinto)

Selite Perustuslain 2 §:n otsikkona on "Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate". Säännöksen kolmannen momentin mukaan "julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia". Oikeusvaltioperiaate (tosin julkiseen valtaan ja -toimintaan rajattuna) siis palautuu lainmukaisuuteen ja perustuslakiin. Vaikka perustuslain 2.3 §:ssä mainitaan vain "laki", sääntely ulottuu koko oikeusjärjestykseen koskien kaikkia oikeusnormitasoja, välittömän oikeusvaikutuksen omaavia EU-sääntelyitä ja tavanomaista oikeutta.” (1)

Suomea voidaan pitää oikeusvaltiona, Suomessa myös viranomaisten mielivalta on vähäistä, samoin korruptio on minimaalista. Oikeuslaitos ei ole poliittisessa ohjailussa, eikä sitä käytetä poliittisen vallan välineenä. Oikeuslaitoksen toiminnasta käydään säännönmukaisesti keskustelua, mikä on omalta osaltaan osoitus siitä, että Suomessa kansalaisilla on mahdollisuus kritisoida oikeuslaitosta ja kyseenalaistaa sen toiminta. Toisinaan tuomioistuinten päätökset herättävät voimakastakin keskustelua, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan blogikirjoittelunsa tähden. En kuitenkaan nyt ota kantaa itse tuomioon, se ei ole kirjoitukseni sisällön kannalta tarpeellista, halusin kuitenkin nostaa esille esimerkinomaisesti sen, että tuomiot herättävät Suomessakin keskustelua ja niitä toisinaan kritisoidaan voimakkaastikin, ja aiheesta. Mutta yleisesti ottaen voidaan sanoa oikeuden toteutuvan Suomessa ja käynnissä olevasta keskustelusta huolimatta suomalaisen oikeuslaitoksen olevan poliittisen ohjailun ulkopuolella ja yhtä lailla Suomen olevan oikeusvaltion.

Kun perusta Suomessa on tämä, onkin varsin ihmeellistä, että Suomessa Korkein oikeus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan venäläinen oppositiopoliitikko ja liikemies Vasili Popov voidaan luovuttaa Venäjälle:

Korkein oikeus katsoi, että luovuttamispyynnössä ja sen liitteissä kuvattu teko kattoi Suomessa törkeän petoksen tunnusmerkistön. Oikeus lausui myös, että tuomarin vangitsemismääräys sellaisenaan on eurooppalaisen yleissopimuksen mukaan hyväksyttävä peruste luovuttamiselle.

Oikeus toteaa, että ei kuitenkaan voida tehdä sellaista yleistä johtopäätöstä, että vankilaolot kaikissa Venäjän vankiloissa loukkaisivat Euroopan ihmisoikeussopimusta.” (2)

Päätös on monellakin tapaa hämmentävä. Ensinnä on tietenkin jo syytä pohtia sitä, että onko Popov todellisuudessa edes syyllistynyt liitteissä kuvattuun tekoon – eivätkö Korkeimmassa oikeudessa asiasta päätöstä tekemässä olleet henkilöt ole tietoisia siitä, että Venäjällä viranomaistahot, poliitikot yhdessä esittävät oikeuslaitokselle tekaistuja todisteita rikoksista, ja että järjestelmällisesti – organisoidusti – käytetään hyväksi korruptoitunutta oikeuslaitosta, josta on mahdollista suhteilla saada haluttu tuomio. Viranomaisten toiminnan seurauksena yrityksiä on näennäisen laillisesti kaapattu oikeilta omistajiltaan ”pöytälaatikkofirmoille”, joiden taustoilta löytyy hyvin usein viranomaisiin ja/tai poliittisiin päättäjiin yhdistettävissä olevia tahoja.

Ottamatta kantaa Mikhail Hodorkovskin tai Bill Browderin oikeudenkäynteihin Venäjällä, etenkin Bill Browder teoksessaan ”Red Notice” avaa oivallisella tavalla sitä kuviota, jolla venäläinen ”oikeuslaitos” toimii ja kuinka laillisesti toimineita yrityksiä omistajineen haastetaan oikeuteen ja kuinka niiden omistussuhteet siirtyvät hämäräperäisellä tavalla laillisilta omistajilta uusille omistajille. Mutta vielä merkittävämmällä tapaa Bill Browder kirjassaan avaa venäläisen korruptoituneen virkakoneiston ja oikeuslaitoksen toimintaa tapauksessa, jossa kohteena on syytön mutta oikeutta ajava ja vaativa taho - Sergei Magnitskin. Hänen kohtalo on monille tuttu, kuinka käytännössä Venäjän korruptoitunut oikeuslaitos, syyttäjänvirasto, korruptoituneet viranomaiset ja muut tahot olivat osallisia siihen, että Sergei Magnitskin kuoli pidättäjiensä käsiin kidutettuna tutkintovankeuden aikana. Syynä oli vain ja ainoastaan se, että hän vaati oikeutta eikä ollut valmis pettämään ihmisiä ja allekirjoittamaan dokumentteja.

Sergei Magnitskin kuolemaa tutki Venäjällä myös Valvontakomissio, tutkimusta johti Valeri Bortsev, komission raportissa todettiin, että Sergei Magnitskilta oli ”järjestelmällisesti evätty lääkärinhoito”, että ”hänet alistettiin sekä fyysiselle että psyykkiselle väkivallalle”, että ”valtio rikkoi hänen oikeuttaan elämään”, että ”rikostutkijat, syyttäjät ja tuomarit olivat osaltaan vaikuttamassa hänen kiduttaviin olosuhteisiinsa” ja, että ”hänen kuolemansa jälkeen valtion virkamiehet valehtelivat ja salasivat totuuden hänen kidutuksestaan ja hänen kuolemansa olosuhteista”. (3)

Eikä Magnitskin ole ainoa, joka on tullut kaltoin kohdelluksi Venäjällä oikeuslaitoksen tahi vankeinhoitoviranomaisten toimesta. Nykyään Venäjällä viranomaiset kuin myös poliittiset johtajat käyttävät oikeuslaitosta ”kumileimasimena” hankkiakseen toivomiaan tuomioita, joilla oikeuttaa toimenpiteensä. Oikeuslaitos Venäjällä on äärimmäisen korruptoitunut ja ostettavissa, maan hallinnon poliittiset vastustajat ovat joutuneet säännönmukaisesti ajojahdin kohteeksi, samoin liikemiehet ja/tai yritysjohtajat, jotka eivät kuulu hallinnon tukijoihin ovat ongelmissa ja heihin kohdistetaan aiheettomiakin tutkimuksia tekaistuin todistein. Puhumattakaan sitten siitä, että tunnetusti Venäjä – useiden muiden diktatuurien ohella – käyttää Interpolia sekä kansainvälisiä luovutuspyyntöjä omien tarkoitusperiensä ajamiseen vaientaakseen vastustajiaan.

Korkein oikeus toteaa yllä ”että ei kuitenkaan voida tehdä sellaista yleistä johtopäätöstä, että vankilaolot kaikissa Venäjän vankiloissa loukkaisivat Euroopan ihmisoikeussopimusta” mutta tässä kohdin on syytä muistuttaa Korkeinta oikeutta siitä, että he eivät myöskään voi saada mitään takeita siitä, että Venäjälle luovutettava Vasili Popov saa Venäjällä oikeutta tai että hänet tuomion saatuaan toimitetaan kärsimään rangaistustaan (sitä se todellakin on – kärsimistä) vankilaan, jonka olot eivät loukkaisi Euroopan ihmisoikeussopimusta. Onko Venäjällä edes tällaisia vankiloita? On myös syytä muistaa, että Venäjällä oikeuteen joutuminen merkitsee käytännössä tuomiota, vapauttavat päätökset ovat hyvin harvinaisia.

Tietenkin on olemassa oleva mahdollisuus, että oikeus- ja työministeri Jari Lindström estää Vasili Popovin luovuttamisen Venäjälle – tässä tapauksessa ministerin harteilla on suuri taakka. Toivottavasti hänellä on rohkeutta marssia KKO:n typerryttävän päätöksen yli yllä esille tuomieni seikkojen tähden. 

Marko

1. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeusvaltio(periaate)
2. . http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/849001/Suomen+korkein+oikeus+Venalainen+oppositiopoliitikko+voidaan+luovuttaa
3
.  Lainaukset, Bill Browder “Red Notice” s. 275-276.