Blogi

Ukrainan hetmanni ja valtiojohdon ideologia

Olen kirjoitellut Ukrainan tilanteesta paljonkin, aiemmin SSS-Radion Facebook-sivuille, nyt jonkin verran myös SSS-Radion blogin puolelle – yhteiskunnallisten ongelmien avaaminen on jäänyt valitettavasti vähäisemmälle viime aikoina. Olisiko sitten menneisyydestä mitään ammennettavaksi Ukrainan tulevaisuuteen, seuraavaksi käännös Denis Kovaljövin filosofisesta pohdinnasta onko hetmanaatilla ja hetmannilla annettaa modernille Ukrainalle. 

Ukrainan hetmanni ja valtiojohdon ideologia

Ukrainan nationalismi ilmiönä on antanut maailmalle lukuisia ihania ajattelijoita ja filosofeja sekä originelleja ideoita.

Valitettavasti ne eivät juurikaan saaneet tilaa elämässä neuvostoinvaasion tähden, eikä maailma tiedä juuri mitään tällaisista erinomaisista aidoista ukrainalaisista ajattelijoista, kuten Dmytro Dontsov, Vyatcheslav Lipinski (jotka kannattivat konservatiivisen vallankumouksen ideoita, he olivat edistäneet ja edistävät edelleen sen ideoita henkisen perintönsä kautta), tai Yuri Lipa (hän kehitti ajatusta Itämeren ja Mustanmeren unionista), Stepan Bandera tai Mykola Stoborsky (he kehittivät kansalaisuuden ajatusta, vaihtoehtona liberaalille ja kapitalistille lännelle, sekä idän totalitaristisen sosialismin kurssille).

Anna meidän kertoa teille toisesta mielenkiintoisesta ajatuksesta, joka kerran syntyi tulessa, Ukrainan kansakunnan vapaustaistelussa – Ukrainan hetemanaatti. Kuten tiedätte läntisenmallin näkökulman, että demokraattinen tasavalta (kuten moderni Puola tai Ranska) on kehityksen kannalta paras tapa nykyaikaisessa jälkiteollisessa valtiossa, tämä näkökulman välittämisessä on edistytty Ukrainassa viimeisten 25 vuoden aikana TV:n ja lehdistön avulla. Mutta vasta nyt, oranssin vallankumouksen ja ihmisarvon vallankumouksen myötä, me kaikki ymmärrämme, että tämä halu on täysin eri poliittisella eliitillä (oligarkeilla ja entisen Neuvostoliiton puoluenomeklatuuralla) – heidän halu on ryöstää meidän itsenäinen Ukraina ja muuttaa ulkomaille viettämään rikasta elämää…

Moderni Ukraina on postkolonialistisen neuvostotasavallan ja ns. Euroopan liberaalidemokraattisten ”arvojen” korvike, jota hyödyntää läntinen kapitalismi. Tänään Ukrainan yhteiskunta ei tarvitse uutta tai vieraan valtion mallia, sillä on oma ja perinteinen malli. Huomatkaamme jo unohdettu hetmanaatin ajatus, siitä että on todellinen henkilöitynyt teoria Ukrainan valtiojohtoisuudesta ja modernista nationalismista.

Aloitetaan lyhyelti historiasta ja teoriasta… Siten termi valtiojohtoisuus, ranskaksi (Étatisme) ohjaa poliittisen ajattelun suuntaa, huomioiden valtion sosiaalisen kehityksen korkeimpana tuloksena. Valtiojohtoisuus on vahva poliittinen ja ideologinen vastapaino kaaokselle ja anarkialle. Vaikka valtiojohtoisuuden teorian perustaja oli ranskalainen Alexis de Tocqueville, ideansa on edennyt kauas Ranskasta, Turkin hallituksen Mustafa Kemal, Italian fasistien ”Duce” Benito Mussolini, Suomessa tasavallan presidentti Kyösti Kallio, Kiinassa kommunistit Mao Zedongin ja kansallismieliset Chan Kai-shekin johdolla, Georgiassa Zviad Gamsakhurdian hallitus ja lopuksi Argentiinan presidentti Juan Peron oli sen kannattaja. Voimme jatkaa tätä luetteloa tulevaisuudessa, mutta meidän ongelma on aivan toinen…

Jotain muuta tapahtui Ukrainassa ja naapurissa Moskovan ruhtinaskunnassa (Neuvostoliiton ja putinistisen Venäjän edeltäjä). Siten kontrasti on suuri Nikolai Karamzin ja Paul Miliukovin, ukrainalaisen historioitsijan Mykhaylo Hrushevskin ja hänen poliittisen liittolaisen Vladimir Vynnychenkon eivät ole valtiomiehiä, heidän uskontunnustuksenaan oli ”populismi, autonomia, federalismi”, ei ”itsenäisyys, kansakunta, valtio”, jota edistivät heidän poliittiset vastustajansa – Ukrainan kansallismieliset. Se ei näytä mielekkäältä vertailulta, mutta Ukrainan nationalistiset valtiomiehet voi turvallisesti luetella jättiläisiksi ajatuksiltaan, he olivat Mykola Mikhnovskyi, Vyatcheslav Lipinski, Dmytro Dontsov, Mykola Styborski ja Eugene Onatskyi. He johdattivat Ukrainan kansaa ajatukseen vahvasta ja riippumattomasta Ukrainan valtiosta Galiciasta ja Zakarpattyasta Donbasiin ja Kubaan luoden yhden kansakunnan, jolle on elintärkeää valtiojohtoisuus. Tällä alalla tunnettuja esiintyjiä on ZUNR’in presidentti Eugene Petrushevych ja hetman Pavlo Skoropadski, ideologisten tavoitteellisten erojen myötä he ovat menettäneet paitsi valtaa myös ukrainalaisten luottamuksen.

Tänään Ukrainan valtiojohtoisuudelle on annettu historiallinen kokemus ja vuosisatainen perintö siirtomaavallan tragediasta, erityisesti siihen on vaikuttanut kasakkojen hetmanaatti perinne. Kuten tiedätte, perinteisen Ukrainan valtion – hetmanaatin – ei tarvitse olla monarkia, kuten Lipinski ja Skoropadsky ajattelivat, se olisi ennemminkin eräänlainen vastine ns. eurooppalaiselle tasavaltalaisuudelle kuten Ranskan tasavalta tai Yhdysvallat. Ukrainan hetmanat on perinteinen tila, joka on syntynyt ja aina kehittynyt vapaustaistelun aikoine, kuten hetman Bohdan Khmelnytskyn aikana vuosina 1648-1657, tai kuten myrskyisät vallankumoukset, ensimmäinen vapautusliike 1917-1921 UNR:n ja Neuvosto-Venäjän välillä. Useimmat toivat vain sotilaallista voimaa, niin sanotun sotilasdiktatuurin tai kehittivät juntan, sellaisesta ei ole pelkoa Ukrainan hetmanaatin kohdalla, se tuo historian!

Luonnostaan suurin haittapuoli nykyajan hallintomalleilla on vallanjako. Jostain syystä itsestään selvänä pidetään vallan kolmijako-oppia: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Kuitenkin tämä on luonteeltaan hyvin ristiriitainen. Jakautunut vallanjakomalli luo hallinnon vastustajia, koska täytäntöönpano on osoitus hänen halusta, ihmiset käyttävät voimaan pakottamisen välineenä. Vain yhdistämällä lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta valtiossa yhdelle henkilölle – kansan valitsemalle hetmanille – Ukrainaa saa käyttöönsä tehokkaan keinon valvoa valtakoneista. Kysymys ei ole yrityksestä siirtää valtaa hetmanille, kuten Venäjän presidentin Putinin ja Valko-Venäjän diktaattorin Lukašenkan kohdalla, ei ollenkaan… Yhtiön etsittyä johtajan heidän tavoitteiden tehokkaaksi toimeenpanijaksi, olisi perusteltua siirtää hänellä täysi vastuu valtion hallinnoinnista.

Ukraina on kerran onnistunut luomaan poliittisen järjestelmän, jossa nämä kaikki vaatimukset ja toiveet toteutettiin parhaiten ja täydellisimmin, perinteinen kasakka-hallinto, joka puolestaan seurasi ruhtinasta - hetman tai ataman, jonka valitsi ihmisten kansoittama maidanin esiparlamentti, antaen hänelle täyden vallan. Hänestä tuli ”Isä” keskitetylle lainsäädäntövallalle ja toimeenpanovallalle, usein tuomioistuimen kanssa. Ukrainan hetmannin toimintaa tarkkailivat kasakat, jotka säännöllisesti kokoontuivat ”aukiolle” yhteisesti laatimaan päätöslauselmaesityksen hänen kohtalostaan. Menetelmässä, jossa kansa valitsee ja valittu saa asemaa ja vastuuta, leimasi kasakoiden sotilaallinen järjestys, tämä malli levisi myös Galician, Volyn, Zakarpattyan ja Bukovinan alueiden maaseudulle. Aiemmin hän oli kylän vanhin, nykyisin kaupunginjohtaja.

Nykyään hetmanaatti on visio Ukrainan valtiollisen sarastuksen pääosista – valtiojohtoisuus, traditionalismi, konservatiivisuus ja Ukrainan nationalismi! Tämä täydellinen symbioosi on asetettu Ukrainan valtiollisen perinteiden perustan isänmaalliseksi symbioosiksi, se ei ole räjähtävä yhdistelmä jossa yhtyvät liberaalidemokraatit utopiat ja vanhemman sukupolven Neuvostoliittoon kohdistuva nostalgia. Modernin jälkikolonialistisen Ukrainan on hylättävä marxilaisuuden, liberaalidemokratian ja muiden antiukrainalaisten ideologioiden kahleet, jotka tuhoavat valtiollisen jatkuvuuden, lopulta on käännyttävä sankarillisten perinteiden puoleen.

Olemme toistuvasti nähneet, mitä moderni ”pseudo-ukrainalainen” oligarkia voi aiheuttaa: vanha hallinto aiheuttaa kadenssin, ansaitsee omaisuuksia ja pakenee jättäen ihmiset yksin ongelmineen… Siksi hetmanaatin aikaan kaiken pitäisi olla toisin: hetmanaatin aikana hän palvelee ihmisiä, yhdessä työtovereidensa kanssa, jotka antavat hänelle hallintovallan ja pätevyyden, hänen koko omaisuutensa on pantattava Ukrainan valtion kansalliseen varantoon. Kun hänen hetmannin toimikaudesta järjestetään kansanäänestys, kansalaisilla on valittavana kaksi kohtaa ”täyttääkö” tai ”ei täytä” hetmanni velvollisuutensa Ukrainan kansalle. Mikäli ”täyttää”, hetmanni saa oikeuden osallistua vaaleihin, mutta jos ”ei täyty”, valvojat määrittäisivät rangaistuksen ja omaisuus takavarikoitaisi korvauksena kansalaisille, näin saisimme tehokkaan motivaatiokeinon hetmannille, jotta hän tekisi hedelmällistä työtä.

On selvää, että monille ajatus hetmanaatista on hiukan hassu, myyttinen ja merkityksetön, mutta luottaessamme perinteisiin, se voi silti toimia järkevänä tukijana elämässä. Jos tulevaisuudessa Ukrainalle annetaan mahdollisuus rakentaa todellinen kansallisvaltio, kuten valtiovisio hetmanaatista voisi olla, se voisi avustaa perinteiden kestävänä säilymisen ja se voisi olla pyrkimyksenä maamme itsenäisyydelle ja kollegiaalisuudelle. 

Hetmanat will come!


Denis Kovaljövin alkuperäistekstistä kääntänyt Marko alkuperäistekstin kirjoittajan luvalla. 

* * *

Selvityksiä:

Ukrainan valtakunta – hetmanaatti: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukrainan_valtakunta

Hetman of Ukraine: https://en.wikipedia.org/wiki/Hetman_of_Ukraine

ZUNR eli Länsi-Ukrainan kansantasavalta: https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsi-Ukrainan_kansantasavalta

UNR eli Ukrainian National Republic: http://www.encyclopediaofukraine.com/display.asp?linkpath=pages%5CU%5CK%5CUkrainianNationalRepublic.htm

Étatisme eli valtiojohtoisuus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtiojohtoisuus

Suositeltava teos Johannes Remy Ukrainan historia, läpileikkaus Ukrainan historiaan.