Blogi

Taivaallinen sotnia – EuroMaidanin sankarit!

Kaksi vuotta sitten Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa elettiin ratkaisevia hetkiä, silloisen presidentin Viktor Janukovitshin hallintoa tukevien sisäministeriön erikoisjoukkojen berkutien yrittäessä tukahduttaa voimakeinoin useamman kuukauden Kiovan keskustassa Maidanilla korruptoitunutta hallintoa vastustaneita mielenosoittajia. Tuolloin yritettiin viimeisen kerran tukahduttaa EuroMaidan-liike, viimeisimmät veriset päivät merkitsivät kuolemaan reilulle sadalle aktivistille ja vapaaehtoiselle – tuolloin sai alkunsa termi ”taivaallinen sotnia”, sillä tarkoitetaan niitä reilua sataa aktivistia ja vapaaehtoista, jotka ammuttiin kuoliaaksi Kiovan keskustassa helmikuussa. Sotnia on sotahistoriallinen käsite ja tarkoittaa kasakkajoukkojen eskadroonaa, jonka vahvuus on sata miestä.

Nämä miehet ja naiset, nuoret ja vanhat antoivat henkensä uskoessaan parempaan Ukrainaan, maahan joka suuntautuu länteen ja joka haluaa tiivistää yhteistyötä EU:n ja länsimaiden kanssa, he lähtivät Maidanille marraskuun 2013 lopulla presidentti Viktor Janukovitshin kieltäydyttyä allekirjoittamasta yhteistyössä EU:n kanssa neuvoteltua assosisaatio- ja vapaakauppasopimusta. EuroMaidanin mielenosoitukset kestivät marraskuusta helmikuulle ja ne päättyivät vallankumoukseen, jonka myötä Janukovitshin korruptoitunut ja laittomuuksiin syyllistynyt hallinto kaadettiin ja jonka seurauksena presidentti Viktor Janukovitsh menetti virka-asemansa ja pakeni sittemmin Venäjälle.

Jo ennen helmikuun verinäytelmään Maidanilla (ja laajemmin Kiovan keskustassa) mieltä osoittaneet aktivistit ottivat yhteen viranomaisten ja viranomaisten tukena toimineiden puolirikollisten organisaatioiden, kuten tituškoiden ja Yön susien kanssa. Ensimmäiset kuolonuhrit tulivat tammikuun 22. päivä ul. Hrushevskohon väkivaltaisuuksissa, jolloin Serhyi Nigojan ja Mikhail Zhyznevskyi menehtyivät poliisin luoteihin. Janukovitshin hallintoa tukenut Yön sudet (ven. Ночные Волки) on Venäjällä perustettu moottoripyöräjengi, jonka johtaja Aleksandr Zaldostanov on kovin ”hyvää pataa” Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa. Yön susia on käytetty myös Venäjällä laajalti maan imperialististen pyrkimysten edesauttamiseen ja markkinointiin. Tituškat olivat Janukovitshin hallintoa tukevia huligaaneja ja jengejä, jotka aiheuttivat provokaatioita ja suorittivat iskuja aktivisteja kuin myös vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä ja jopa mediaa, joka pyrki uutisoimaan mahdollisimman objektiivisesti Maidanin tapahtumista, vastaan. Janukovitshin hallinto oli turvautunut näiden ryhmien käyttöön jo ennen Maidanin tapahtumia, ja jatkoi niiden käyttöä viimeiseen saakka. Vallan vaihtumisen jälkeen Yön sudet ryhtyivät aktiivisesti vastustamaan uutta väliaikaishallintoa etenkin Krimillä, jonne saapui Venäjältä lisää jengin jäseniä rakentamaan ”venäläistä maailmaa” ja tekemään likaista työtä ”vihreiden miesten” sijaan. Tällä likaisella työllä tarkoitan Krimillä Ukrainan hallintoa tukevien ihmisten uhkailua ja pahoinpitelyitä, kuin myös Krimin tataareihin kohdistuvia väkivaltaisuuksia ja julmuuksia - vainoa. Tukea näihin tehtäviin he saivat paikallisilta Aksjonovin komennossa olevilta venäläismielisiltä militanteilta.

Ukrainan kärsimys ei kuitenkaan päättynyt Janukovitshin pakenemiseen Kiovasta ja laajamittaisen ynnä häpeilemättömän korruption ja valtion kassasta varastamisen paljastumiseen vaan helmikuun (2014) lopulla Venäjä suoritti intervention Krimin niemimaalle miehittäen niemimaan ja myöhemmin laittomasti anneksoiden (liittäen) sen Venäjään. Krimin niemimaan miehittäminen ja liittäminen Venäjään on juridisesti ehdottoman laiton toimenpide, niemimaalla järjestetty ”kansanäänestys” oli kaikella tapaa vapaiden vaalien irvikuva – näytelmää, jolla pyrittiin saamaan oikeutus niemimaan laittomalle miehittämiselle ja etenkin liittämiselle Venäjään. Näiden Venäjän laittomien ja tuomittavien toimien seurauksena Venäjään kohdistui (ja kohdistuu edelleen) länsimaiden langettamia sanktioita, jotka siis hyvin selkeästi nivoutuvat toinen toisiinsa, vaikka moni venäläinen – venäläiseen propagandaan nojautuen – erottelee tapahtumat toisistaan. He eivät halua nähdä niiden välillä yhteyttä, vaan pitävät länsimaiden Venäjälle langettamia sanktioita länsimaiden ”kiusantekona” Venäjälle. Toki sanktioita on sittemmin laajennettu ja niissä on myös huomioitu Venäjän aggressiot ynnä sotatoimet Itä-Ukrainassa.

Ilman Venäjän aggressiota Ukrainan väliaikaisen hallinnon toiminta olisi ollut monin verroin helpompaa, maassa esiintyneet hajanaiset vastamielenosoitukset tuskin olisivat kasvaneet siihen mittaan, johon ne lopulta maan itäosissa kasvoivat Venäjän tukeman ”kansalaisaktivismin” kasvettua lopulta separatismiksi ja sodaksi, jota virheellisesti edelleen osa kutsuu ”sisällissodaksi” vaikka käytäntö on osoittanut sen, että ilman Venäjän aktiivista ja aggressiivista toimintaa koko separatismi olisi tukahdutettu alkuunsa, kuten kävi Harkovassa tai monella muulla paikkakunnalla Ukrainan itä- ja eteläosissa. Aivan kuten GRU:n (nykyään GU) entinen upseeri Igor Strelkov eli Igor Girkin on haastatteluissa todennut:

I was the one who pulled the trigger of this war," Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

"If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa," Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning "Shooter" to replace his last name Girkin, was quoted as saying.

"There would have been several dozen killed, burned, detained. And that would have been the end of it. But the flywheel of the war, which is continuing to this day, was spun by our unit. We mixed up all the cards on the table," he said.” (1)

On syytä muistaa, että ennen Donbassissa suoritettuja operaatioita Girkin ryhmineen toimi Krimillä, josta he siirtyivät kevättalven kuluessa Itä-Ukrainaan, jossa aloittivat separatismin aseelliset operaatiot Slovjanskissa ja Kramatorskissa huhtikuun 12. 2014. Tätä hetkeä voidaan pitää varsinaisen aseellisen taistelun alkuna Itä-Ukrainassa, vaikka jo ennen tätä hetkeä oli ollut paikallisia konflikteja ja alueen hallintorakennuksia oli piiritetty, ynnä venäläismieliset olivat väkivalloin pyrkineet estämään Ukrainan hallintoa tukevia mielenosoituksia, jollaisessa maaliskuussa 2014 Donetskissa puukotettiin kuoliaaksi Ukrainan hallintoa tukevaan mielenosoitukseen osallistunut ukrainalainen venäläismielisten toimesta.

Kuten Girkin ja useat muut tahot ovat asian ilmaisseet, Ukraina ei olisi suistunut sotaan ilman Venäjän hyvin voimakasta tukea, ilman Venäjältä tulleita ”vapaaehtoisia” – joista ensimmäiset tulivat Itä-Ukrainaan jo helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa osoittamaan mieltä Ukrainan väliaikaishallintoa vastaan ja osallistumaan hallintorakennusten valtauksiin, vastamielenosoituksiin ja provokaatioiden luontiin – usein näille vapaaehtoisille maksettiin korvausta Venäjän hallinnon taholta. Näistä Ukrainan hallintoa vastustavista venäläismielisistä suurin osa, joidenkin arvioiden mukaan yli 80 %, oli Venäjältä tulleita ”vapaaehtoisia” – tämä auttaa hiukan ymmärtämään sitä, mikä Venäjän rooli tässä kuviossa on ja ettei ilman ulkoista apua EuroMaidan olisi päätynyt sotaan, joka jatkuu edelleen lisäten Ukrainan kärsimyksiä.

Janukovitshin hallinnon kukistuminen oli viimeinen sykäys Venäjän toimille, venäläisen Novaja Gazetan mukaan Venäjä oli suunnitellut Ukrainan osien (Krim ja Donbass) haltuunottoa jo Janukovitshin vallassa ollessa. (2) Venäjän lusikka on siis hyvin tiukasti mukana Ukrainan tapahtumissa. Kaiken tapahtuneen jälkeen on hyvin oudoksuttavaa, mikäli Ukrainan sotaa kutsuu termillä ”sisällissota” tai että tapahtumia olisi voinut missään vaiheessa nimittää ”sisällissodaksi”. Tällaisen termin käyttö heijastelee ymmärtämättömyyttä tai siinä on aistittavissa suomettuneisuuden aikakauden kaikuja, jonka myötä Venäjän rooli näyttäytyy väistämättä toisena – vääristyneenä, aivan kuin Venäjä ei olisi aktiivinen toimija vaan tullut ”mukaan vedetyksi” Ukrainan sotaan.

Lyhyesti: Venäjä hyökkäsi Krimille ja liitti sen laittomasti itseensä. Venäjä loi separatismin Itä-Ukrainaan ja Venäjä sotii Ukrainassa. Ukrainassa on siis sota, ei sisällissota.

Näinä päivinä toivon, etteivät Maidanilla henkensä isänmaansa puolesta uhranneet kuolleet turhaan, että he tekojensa myötä viitoittavat Ukrainan tien osaksi länsimaista arvoyhteisöä, tai kuten Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov kirjoitti Iltalehden verkkojulkaisuun tänään:

Ennen kaikkea ukrainalaiset ovat vapaita valitsemaan oman tiensä, johtajansa, ajattelemaan ja puhumaan vapaasti. Ukrainalaiset ovat valmiita taistelemaan eurooppalaisten arvojen puolesta, kuten he urheasti osoittivat Maidanilla arvojen vallankumouksen aikana.” (3)

Muistan EuroMaidanin sankareita – heitä, jotka viitoittivat tien Ukrainalle! 

Слава Україні! 

Marko

1. http://www.themoscowtimes.com/news/article/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine/511584.html
2. http://yle.fi/uutiset/novaja_gazeta_venaja_suunnitteli_ukrainan_osien_haltuunottoa_jo_janukovytsin_vallassa_ollessa/7827394
3. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016022021149683_ul.shtml