Blogi

Ranskan ”koepallo” EU:lle

Pariisin terrori-isku ja sen seuraukset ovat olleet globaalin huomion keskipisteenä jo useamman päivän ajan. Euroopan laajuisesti käynnissä on merkittävä ”ihmismetsästys” kun viranomaistahot suorittavat useamman valtion alueella etsintöjä löytääkseen henkilöitä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet yhteydessä Pariisin iskun tehneisiin terroristeihin. Tämän ”ihmismetsästyksen” laineet lyövät myös Suomeen KRP:n saadessa muiden eurooppalaisten poliisiorganisaatioiden tapaan virka-apupyynnön sormenjäljen tunnistamiseksi.

Pariisin tapahtumat heijastelevat monella tapaa Suomeen, isku tapahtui Euroopan sydämessä vajaa vuosi Charlie Hebdon iskun jälkeen – tällä kertaa isku oli merkittävällä tapaa suurempi ja organisoidumpi vaatien välittömästi 127 kuolonuhria, iskun jälkeen menehtyneitä on tullut lisää. Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne huomioiden isku on merkityksellinen, mutta olennaisella tapaa merkittävämmäksi se muuttui Ranskan presidentin Francois Hollanden julistettua Ranskan olevan sodassa terrori-iskujen seurauksena ja tämän jälkeen Hollande vetosi hakevansa apua EU:lta ja kutsuvansa koolle YK:n turvallisuusneuvoston. Moni spekuloi Ranskan kääntyvän NATO:n puoleen Artikla 5:den perusteella. Yllätykseksi monille Hollanden reitti ei ollutkaan tämä vaan pallo heitettiin EU:lle ja Hollanden (eli Ranskan) pyydettyä muita jäsenmaita apuun terrorismin uhan alla vedoten Lissabonin sopimukseen (artikla 42.7). Tässä tapauksessa Ranska todellakin toivoo EU-maiden tukevan toisiaan.

Merkittävää tässä tapauksessa on se, että EU:n turvatakuulauseketta ei ole käytetty koskaan aiemmin, joten tämänhetkinen tilanne on ns. ennakkotapaus ja täten merkittävässä roolissa. Tämän hetkinen tilanne on herättänyt kysymyksiä, kuten onko kyse vain solidaarisuudesta vai todellisten sotilaallisten toimien tarpeesta. Ennakkotapauksen luoteen vuoksi kyseessä on merkittävä asia, Suomen ulkopoliittiselle johdolle tilanne tuli kuitenkin yllätyksenä – kuten Antti Kaikkonen antoi ymmärtää (1):

”Vähintäänkin viranomaisyhteistyötä pystymme kyllä antamaan. Jos Ranskalla on jotakin muita toiveita, täytyy erikseen arvioida voiko Suomi olla omalta osaltaan apuna”.

Ranskan pyyntö on herättänyt Suomessa kysymyksiä, spekulaatioita ja pohdintoja sen suhteen millä tapaa lainsäädäntö asettaa raamit ja ehdot Ranskan esittämälle vetoomukselle. Tänään iltapäivällä tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kommentoinut asiaa: ”Suomi tukee Ranskaa kaikin mahdollisin tavoin”.

Sen sijaan sotilaallista tukea Suomen ei ole mahdollista antaa:

”–Se on puoli, johon Suomi ei kykene vastaamaan, johtuen siitä, että lainsäädäntö ei salli tämän tyyppistä apua, Niinistö toteaa.” (2)

Suomessa on turvallisuuspoliittisessa keskustelussa nostettu esille EU:n tuomat turvatakuut, Ranskan ”koepallo” on siis täten hyvin merkittävä, koska se voi luoda suuntaviivoja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle myös Suomessa. Yhtälailla merkittävää on se, että Suomessa lainsäädäntö on ajan tasalla, mahdollistaen näin sen, että Suomi voi olemassa olevien lakien puutteissa tarjota apua tarvitsevalle kaiken mahdollisen avun. Tarvittaessa osallistua myös sotilasoperaatioihin. Ymmärrykseni mukaan lakia ollaan saattamassa ajan tasalle mahdollisimman nopeasti.

On tietenkin huomioitava, että Pariisin tapahtumien seurauksena on olennaisesti helpompaa asettautua yhteiseen rintamaan taisteluun terrorismia ja ISIS:iä, vastaan asetelma on kaikesta huolimatta toinen verrattuna tilanteeseen, jossa EU:n jäsenvaltioon kohdistuu sotilaallinen uhka toisen valtion taholta ja tällöin vedotaan EU:hun Lissabonin sopimuksen perusteella. Kynnystä osallistumiselle laskee jo osin se, että kohteena on ISIS, joka ei kuitenkaan ole sotilaallisesti merkittävä uhkatekijä – sen merkittävin uhka konkretisoituu muun kuin suoran sotilaallisen uhan ja sotilaallisen voiman kautta. ISIS:in synnyttämä suora sotilaallinen uhka rajoittuu maantieteellisesti selkeimmin Syyrian ja Irakin alueelle, muualla kyse on enemmän terrori- ja epäsymmetrisen sodankäynnin kautta syntyvää uhkaa ja tällaisena uhka koskettaa Eurooppaa eniten. Tällaisessa tilanteessa, jossa vastassa on selkeällä tapaa sotilaallisesti heikompi ja toisaalta psykologisesti voimakasta vihaa herättävä kohde, on etenkin Pariisin tapahtumien jälkeen, helpompaa asettautua yhteiseen rintamaan taistelussa ISIS:ä vastaan – etenkin kun yksittäisen valtion panos voi olla minimaalinen käsittäen tiedustelutiedon välittämistä, koulutusta ja humanitaarista osallistumista.

Asetelma voi muuttua olennaisella tapaa toiseksi mikäli konkreettinen uhka kohdistuu sellaisen tahon suunnalta, jolla on kykyä ja voimaa sotilaalliseen vastaiskuun ja tarvittaessa laajoihin sotilasoperaatioihin. Suomessa turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tehtäessä tämä asia on huomioitava. Suomi ei tietenkään voi sulkea silmiä epäsymmetrisen sodankäynnin ja terrori-iskujen muodostamalta uhalta, niihin on varauduttava, mutta samalla turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on myös huomioitava asetelma, jossa Suomeen kohdistuu uhka esim. Venäjän suunnalta, tässä nimenomaisessa tapauksessa on sitten mietittävä sitä, että kuinka merkittävää tukea Suomen on mahdollista saada EU:n taholta ja onko kyse muustakin kuin ”solidaarisesta” tuen osoittamisesta? (Huom: uskoisin, että lähialueilta konkreettista tukea on saatavissa, mutta tuleeko sitä riittävästi – tämä on jo toinen asia).

Yllä mainitut tekijät on huomioitava tehtäessä Suomea koskettavia turvallisuuspoliittisia päätöksiä. On mietittävä, että antaako jäsenyys EU:ssa ja sen myötä Lissabonin sopimus riittävät turvallisuustakuut Suomessa vai tarvitaanko niiden lisäksi jotain muuta? Kuten keskinäisen puolustusyhteistyön lisäämistä Ruotsin kanssa, vai onko jäsenyys NATO:ssa Suomen kannalta paras ratkaisu. Ranskan pyyntö on merkittävä ennakkotapaus, se luo tiettyjä suuntaviivoja mutta samalla on pohdittava tarkoin, onko se riittävä takuu Suomelle tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuu muu kuin terrorin tai epäsymmetrisen sodankäynnin uhka ts. Suomeen kohdistuisi laajamittaisen konventionaalisen sodan uhka tai tosiasiallinen hybridisodan uhka, jossa Suomen päätöksentekoon pyritään vaikuttamaan myös aseellisesti eikä pelkästään ei aseellisiin keinoihin turvautuen.

***

Seuraavaksi sitten Tallinnaan, jonne Pariisin laineet myös löivät.

Pariisin terrori-iskun jälkeen SSS-Radion kautta otettiin yhteyttä Suomen suurlähetystöön Tallinnassa ja tiedusteltiin, kuinka he saisivat mahdollisimman nopeasti tietoa (tässä ja nyt) jos Tallinnassa tapahtuisi vastaava terrori-isku ja kuinka radiona on mahdollista välittää tietoa mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Tämän jälkeen SSS-Radion toimittajat kävivät tiedustelemassa Tallinnassa vierailevilta suomalaisilta, onko heillä tiedossa mistä saa edellä kuvatussa tilanteessa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman eksaktia tietoa. Haastattelujen perusteella havaittiin tietojen olevan hyvin vajavaisten, ulkoministeriön sivut olivat monelle täysin vieraat. Joillekin tuli suurlähetystö mieleen, mutta selkeästi oli havaittavissa se, että tiedonpuute oli melkoinen ja ettei ollut tietoa siitä mistä tietoa saa merkittävässä hätätilanteessa.

 SSS-Radion radio-ohjelman jälkeen on käyty debattia lähetystön ja radion edustajien välillä, käsittelemättä keskusteluja sen tarkemmin, voinen kuitenkin todeta se, että lähetystön taholta oli paheksuttu radion toimintaa ja kuvattu toimintaa ”pelon lietsonnaksi”. Kritiikki on hiukan arveluttavaa kun radion suorittamien haastatteluiden perusteella kuitenkin paljastui se, että Tallinnassa vierailevilla ja asuvilla Suomen kansalaisilla on selkeitä puutteita tiedoissa sen suhteen mistä saa tietoa ja millaista tietoa on saatavilla. Ihmisillä itsellään on tietty vastuunsa (kaikkea ei voi sälyttää muiden harteille), mutta herää kysymys, että onko viranomaistahojen tiedotus myöskään ajan tasalla ja oikeinkohdennettua.

Siispä Tallinnan reissaajille tiedoksi, virka-ajan ulkopuolella ulkoministeriön päivystyskeskus hoitaa myös Tallinan asioita virka-ajan ulkopuolella (virka-aika: 8:30-16:30), Tallinnassa on kuitenkin päivystäjä 24h/vrk. (3)

”Hädänalaisessa asemassa olevia suomalaisia pyydetään ottamaan yhteyttä virka-ajan ulkopuolella Suomen ulkoministeriön päivystyskeskuksen puhelinnumeroon +358 9 160 55555.” (lainaus: finland.ee).

Saamieni tietojen mukaan esim. Tallinnassa paikallisella poliisilla ei ole selkeää tietoa ulkoministeriön keskitetystä päivystyskeskuksesta, eikä päivystyskeskuksen yhteystietoja. Mikäli poliisille Virossa on ulkoministeriön tai konsulaatin osalta tiedotettu uudistetusta käytännöstä, ei tieto ole siirtynyt kaikille tasoille.  

Sen ohella, että viranomaisten välinen yhteistyö on toimivaa, on syytä huomioida se, että liikenne Suomen ja Viron välillä on runsasta, niinpä ei voi painottaa näinä aikoina sitä, että viranomaistahojen välisen yhteistyön lisäksi viranomaisten ja kansalaisten välillä on oltava toimiva yhteys ja tarvittaessa on käytävä keskinäistä vuoropuhelua.

Marko

1. http://yle.fi/uutiset/kaikkonen_turvatakuista_ranskan_pyynto_on_yllattava/8460215

2. http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_suomi_tukee_ranskaa_kaikin_mahdollisin_tavoin/8461809

3. http://www.finland.ee/public/default.aspx?contentid=335403&culture=fi-FI