Blogi

Pohdintaa EU:n ampuma-asedirektiivikeskustelusta

EU:n ampuma-asedirektiivi on herättänyt useamman viikon ajan paikoin kiivastakin keskustelua Suomessa, enkä laisinkaan ihmettele sitä, että maanpuolustushenkiset reserviläisjärjestöihin kuuluvat miehet ja naiset ovat yhteistuumin esittäneet vastalauseensa suunnitellulle ampuma-asedirektiiville. Olipa geopoliittinen tilanne Suomen lähialueella millainen tahansa, reserviläisten ampuma-aseharjoittelun ja maanpuolustustoiminnan kannalta ampuma-asedirektiivi ei ole millään muotoa perusteltu. Nyt kun tilanne on kiristyneempi ja jännitys lisääntynyt lähialueillamme, etenkin Venäjän Ukrainassa aloittamien sotatoimien myötä, on entistäkin perustellumpaa se, että reserviläiset pääsevät harjoittamaan perustaitojaan – jollaiseksi ampumaharjoittelu on ehdottomasti luettava – riittävän usein ja tähän reserviläisten sotilasaseita muistuttavat puoliautomaattiaseet antavat hyvät eväät. Samalla on myös syytä huomioida, että puolustusvoimat ei millään muotoa kykene tarjoamaan vastaavaa harjoittelumahdollisuutta reserviläisille mikäli Suomi sitoutuisi noudattamaan EU:n ampuma-asedirektiiviä – puolustusvoimien resurssit eivät mahdollistaisi tuhansien reserviläisten säännöllistä ja intensiivistä harjoittelua. Tämä on yleisesti hyväksytty tosiasia, enkä oikein jaksa uskoa, että direktiiviä kannattavat tahot – huomattava osa tulee vihervasemmistosta – kannattaisivat vallitsevassa tilanteessa puolustusvoimien resurssien kasvattamista niin paljon, että vastaava toiminta oli mahdollista toteuttaa puolustusvoimien toimesta nykyisessä laajuudessaan.

Etenkin viime aikoina olen huomannut, että direktiivin kannattajat ovat nostaneet profiilia – tämä näyttää tapahtuneen sen jälkeen jolloin Sipilän johtama hallitus lupasi viedä tiukkoja terveisiä Brysseliin. Se herätti toivon reserviläisjärjestöissä mutta yhtälailla se tuntuu herättäneen direktiivimuutosta kannattavat voimat entistäkin aggressiivisempaan kampanjointiin, hetkittäin jopa näyttää siltä, että he ovat ryhtyneet ”informatiiviseen hyökkäyssotaan” pyrkiessään osoittamaan sen, että tässä asiassa on tärkeää olla samassa kelkassa direktiivimuutosta ajavien EU:n suurten jäsenmaiden kanssa sen sijaan, että Suomi ryhtyisi toteuttamaan omaa linjaansa, joka perustana voidaan pitää maanpuolustuskyvyn riittävää ylläpitokykyä ja jossa on tarkoitus huomioida Suomen erityisasema EU:ssa. Direktiivin kannattajat ovat kampanjoineen aktiivisesti blogien välityksellä, ja paikoin direktiivin vastustajat ovat joutuneet korjaamaan selkeitä argumentointivirheitä, näin on tehnyt puolustusministeri Jussi Niinistö (perussuomalaiset) vastineessaan Erkki Tuomiojan blogikirjoitukseen. Yhtä lailla tuntuu siltä, että ns. valtamedioista Yle ja Helsingin Sanomat tuntuvat valinneen puolensa ja niiden kautta yritetään vaikuttaa kansalaisiin että hallitukseen, pyritään argumentoiden osoittamaan se kuinka tärkeää on sitoutua EU:n ampuma-asedirektiiviin oman kansallisen linjan vetämisen sijaan.

Ylen ”offensiivissa” Sam Kingsleyn englanninnos oli käännetty suomeksi Katja Juutistenahon toimesta ja kirjoitus julkaistiin verkkosivuilla nimellä ”Metsästykseen vedotaan, toisiamme tapetaan” (1 ja englanninnos 2). Kokonaisuudessaan kyseinen kirjoitus oli monellakin tapaa puurot ja vellit sekoittava ”keitos”, mielestäni se oli hyvin asenteellinen kirjoitus jolla ei ole muuta kuin yksi merkittävä tarkoitus – demonisointi. Sen tarkoitusperät paistavat niin selkeästi tekstistä läpi ettei sitä voi pitää muuna kuin asenteellisena kannanottona, jonka avulla pyritään vetoamaan ihmisiin asedirektiivin puolesta ja samalla synnyttää mielikuva, aseiden kaikenlaisesta tappavuudesta ja tässä kohdin käytetään mielestäni hyvin kyseenalaisia keinoja, nostamalla esiin aseilla tehdyt itsemurhat korostetusti. Kuitenkaan aseiden määrän ei tiedetä korreloivat itsemurhien määrään, kokonaisuus on paljon kompleksisempi ja monimutkaisempi, joten on hämmentävää, että mutkia oiotaan näin merkittävällä tapaa. Tässä kohdin on syytä muistaa se, että asekuolemien määrä on Suomessa laskeva v. 2013 ampuma-aseella tapettiin 177 ihmistä verrattuna v. 2008 tilanteeseen, jolloin ampuma-aseella tapettiin 238 ihmistä, samalla myös ampuma-aseella tehtyjen itsemurhien määrä on laskenut huomattavasti v. 2013 ampuma-aseella teki itsemurhan 160 ihmistä (joista 154 oli miehiä), vastaavasti v. 2008 ampuma-ase oli itsemurhavälineenä 207 tapauksessa. Tuntuu siis oudolta, että tilanteessa jossa trendi on selkeästi laskeva, lukema nostetaan korostetusti esille – toimintaa voi pitää tarkoitushakuisena, oikeastaan ei voi, vaan se on juuri sitä. Tarkoitushakuista toimintaa jolla pyritään vetoamaan tunteisiin ja näin pohjustamaan tilaa mielipiteelle, jossa EU:n ampuma-asedirektiiviä on pidettävä hyväksyttävänä ja loogisena valintana ja että ihminen joka sitä vastustaa, on täten välillisesti syyllinen ampuma-ase kuolemiin – joista kuitenkin pieni osa on tehty niillä aseilla joita ampuma-asedirektiivi koskettaa.

Kingsleyn käytti referenssinään tunnettua aseiden vastustajaa ja ihmisoikeusaktivistia Iain Overtonia, hänestä ja muista referensseistä johtuen päädytään nähtyyn lopputulokseen, jossa kokonaisuutta käsitellään kovin suppeasti ja tunteisiin vetoavasti, ja jos tarkoituksena olisi olla huolissaan koko lailla korkeista itsemurhalukemista Suomessa, tuolloin huoli olisi tullut keskittää syihin eikä seuraukseen, tai tässä tapauksessa välineeseen, jolla se itsemurha varsin usein tehdään. Miksi syyhyn ei kiinnitetty huomiota? Epäilisin, että siksi, koska syyhyn keskittyminen ei olisi ajanut asiaa vaan siihen keskittyminen olisi paljastanut koko lailla sen miksi aihe on olennaisesti kompleksisempi kuin suppea johtopäätös jossa ampuma-aseiden rooli korostuu. Ja kuten tilastoista voidaan havaita, ampuma-aseiden yleisyys ei ole merkittävin tekijä esim. Japani, jossa yksityisen on hyvin vaikea saada ampuma-asetta, tehdään kuitenkin huomattavasti Suomea enemmän itsemurhia eli ei voida sanoa, että syy on ”ampuma-aseessa” vaan syy on jossain siellä taustalla, koska ihminen, joka suunnittelee itsemurhaa (olipa syy mikä tahansa) ja päätyy tähän ratkaisuun pyrkii sen toteuttamaan tavalla tai toisella, ja usein keino (väline) on se jonka hän kokee mielekkääksi ja mikä on hänelle ”helpoin” ja tästä seuraa se, että jos väline x poistetaan, ihminen, joka on päätynyt tekemään itsemurhan pyrkii sen kuitenkin toteuttamaan jollain käytössään olevalla keinolla – yhden välineen poistuminen keinovalikoimasta ei poista syytä, ja niin kauan kun syy on olemassa, ihminen pyrkii kohti päämäärää – joka tässä tapauksessa ulkopuolisen mielestä ei ole toivottava. Tietenkin jonkin välineen poistuminen keinovalikoimasta saa aikaan sen, että joku yksittäinen itsemurha jää tekemättä – hyvin usein impulsiivisimmat itsemurhat, mutta en näe aiheeseen perehtyneenä tilannetta sellaisena, että itsemurhien määrä radikaalisti putoaisi jos EU:n ampuma-asedirektiivi toteutettaisi Suomessa. Tärkeämpää on puuttua siihen syyhyn ja nyky-Suomessa jotain on tehty oikein, koska itsemurhien kohdalla trendi on laskeva, 1990 Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa vastaavasti 2014 niitä tehtiin 789 (3) – määrä on edelleen korkea mutta suunta on oikea ja tässä tilanteessa tärkeää on se, että ennaltaehkäisevää työtä tehdään riittävän paljon esim. mielenterveystyön mutta myös vanhustyön saralla, jotta käyrä ei käänny nousuun, nimittäin Suomessa tilanne näyttäisi olevan se, että vanhuksista moni näyttäisi näkevän itsemurhan ratkaisuna ongelmiinsa. On siis puututtava niihin syihin sen sijaan, että ryhdytään sekoittamaan puurot ja vellit keskenään kuten Sam Kingsleyn hyvin asenteellisessa kirjoituksessa tehtiin. En nyt kuitenkaan ryhdy viemään tätä kirjoitusta ampuma-asedirektiivin käsittelystä itsemurhien käsittelyyn, joten siirrän itsemurhat aiheena syrjään vaikka aihe kokonaisuudessaan on minulle läheinen ja tavattoman tuttu.

Näen keskustelussa selkeää polarisointia ja pyritään vetoamaan tunteisiin ja osoittamaan monella eri tavalla se, kuinka järjetöntä ampuma-asedirektiivin vastustaminen on, mutta samalla tavattoman moni ampuma-asedirektiiviä puolustava taho tuntuu työntävän syrjään tai vähättelevän syystä tai toisesta ampuma-aseurheilun ja harrastuksen merkittävyyttä Suomessa ja suomalaisille – syyt lienevät monilla poliittisia tai ideologisia tai kumpaakin, joitain kutsuisin suorastaan ”haihatteluksi”, sellaisena pidän kuvitelmaa ja ideaa aseettomasta maailmasta – se ei ikävä kyllä ole realismia ja tämä reaalitodellisuus, jossa aseet eivät katoa yllättäen mihinkään, Suomessa on huomioitava ja tällöin on hyvin loogista se, että kääntyy sille kannalle, että vastustaa EU:n ampuma-asedirektiiviä ja pitää järkevänä sitä, että Suomi tulee vaalimaan itselleen tärkeitä asioita ja tässä suhteessa ei hyväksy ampuma-asedirektiiviä sellaisenaan. Suomi on monessa suhteessa EU:ssa poikkeuksellisessa asemassa ja etenkin turvallisuuspolitiikassa tämä aseman erityislaatuisuus korostuu ja se meidän on pidettävä mielessä päivittäisessä elämässä ja annettava puolustusvoimien ohella vapaaehtoisesti maanpuolustustyötä tekeville parhaat mahdolliset välineet ja keinot maanpuolustustyön harjoittamiseen ja tässä työssä ammunnan harjoittelu on merkittävässä roolissa, tämä vapaaehtoinen harjoittelu ei ole korvattavissa millään tavalla – siihen ei ole varattuna resursseja, siihen ei ole olemassa olevia resursseja nyky-Suomessa.

Tässä kirjoituksessa keskityin merkittävällä tapaa Sam Kingsleyn Ylelle kirjoittamaan kirjoitukseen, tai oikeammin sen suomennokseen, koska se on asenteellisuudessaan merkittävällä tapaa leimaava ja synnyttää hyvin voimakkaan polarisoivan kuvan. Mikäli kirjoitus olisi julkaistu maakuntalehden sisäsivuilla, siihen tuskin olisin kiinnittänyt huomiota, mutta Ylen verkkosivuilla polarisoiva ja kaikkea muuta kuin rakentava kirjoitus ei ole toivottava kannanotto aiheeseen – se on nimittäin samalla, haluttiinpa tahi ei, Ylen kannanotto EU:n ampuma-asedirektiiviin.

 

Marko 

Te joille ampuma-asedirektiivin vastustaminen on tärkeä asia, allekirjoittamalla seuraavan voitte kertoa mielipiteenne ampuma-asedirektiivistä:

https://www.change.org/p/council-of-the-european-union-eu-you-cannot-stop-terrorism-by-restricting-legal-gun-ownership?recruiter=430040626&utm_source=share_petition&utm_medium=copylink

1. http://yle.fi/uutiset/metsastykseen_vedotaan_toisiamme_tapetaan/8545293

2.  http://yle.fi/uutiset/something_terrible_has_happened_does_finland_need_to_wake_up_to_its_gun_problem/8535425

3. http://www.findikaattori.fi/fi/10