Blogi

Onko Turkin aika katsoa peiliin?

Turkin ammuttua alas venäläisen rynnäkköhävittäjän asetelma Syyriassa on muuttunut entistä räjähdysherkemmäksi, mutta tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pohdi tätä asetelmaa vaan tarkastelen Turkin suhdetta ISIS:in ja sen kautta Turkin asemaa pääasiassa Syyrian kriisissä. Venäläiskoneen pudottamisen jälkeen Venäjän pääministeri Medvedev väitti Turkin harjoittavan kaupankäyntiä ISIS:n kanssa ja ostavan ISIS:ltä öljyä – palaamme tähän teemaan myöhemmin, mutta ensin katsaus Turkin tilanteeseen.

Turkilla on oikeus puolustaa alueellista koskemattomuuttaan siitä ei pääse mihinkään, mutta Turkki ei silti ole mikään viaton osapuoli joka on vedetty mukaan sotaan ja jonka Venäjä on vetänyt syvemmälle kriisiin. Turkki on jo ennen Venäjän varsinaisia sotatoimia Syyriassa omalta osaltaan pistänyt lusikkansa soppaan sotkeutumalla Syyrian tapahtumiin ja tukemalla hyvinkin aktiivisesti Assadin hallintoa vastustavia ryhmittymiä esim. rajan pinnassa asuvia turkkilaissukuisia turkmeeneja, kuin myös muitakin ryhmiä, joista osa on hyvinkin fundamentalistia ja jotka omalta osaltaan käyvät ”pyhää sotaa” (jihadia) myös läntistä yhteisöä vastaan ja ISIS kuuluu tähän ryhmään.

On kuitenkin syytä huomioida se, että alun perin arabikevään alkuhetkinä Turkin suunnalta Erdoganin taholta kehotettiin Bashar al-Assadia sovinnontielle ja neuvottelemaan oppositiovoimien kanssa, al-Assad kuitenkin valitsi toisen – Putinin suositteleman – tien ja ryhtyi kukistamaan oppositiota ja sittemmin kaikkia viholliseksi katsomiaan osapuolia äärimmäistä voimaa käyttäen raaistaen näin sotaa omalta osaltaan huomattavan paljon. Samanaikaisesti Syyrian hallinnon suhde ISIS:in oli vähintäänkin yhtä kompleksinen mitä se Turkilla on. Mutta palatkaamme Turkin aktiivisempaan rooliin ynnä Turkin hallinnon ”pimeämpään” puoleen.

Turkilla on omat kansalliset pimeät puolensa, se ei ole sinut historiansa kanssa eikä se tunnusta armenialaisten kansanmurhaa tapahtuneeksi – kansanmurha, joka nyt vastavetona Turkin toimille tultaneen tunnustamaan kansanmurhaksi Venäjällä, toiminta joka tietenkin on osa poliittista peliä ja näpäytys Turkin suuntaan. Samalla Turkki tänä päivänä käy sotaa maaperällään kurdien PKK:ta vastaan ja tässä sodassa se turvautuu keinoihin jotka ovat tuomittavia ja joita voidaan pitää rikollisina. Turkki on myös suorittanut pakkovärväyksiä kurdialueilla ja pakottanut nuoria kurdimiehiä asevoimiinsa pitkien vankeusrangaistusten uhalla, näin toimien Turkki on pyrkinyt hajottamaan kurdikansaa ja kääntämään heitä toinen toisiaan vastaan. Pidätettyjen kurdien kidutukset ovat edelleen arkipäivää siinä missä katoamiset ja murhaamisetkin. Tässä suhteessa lännen suhtautuminen Turkkiin on hyvin kaksinaamaista ja moraalitonta, Turkki saa paljon anteeksi liittolaissuhteidensa takia sekä strategisesti tärkeän sijaintinsa takia – sijainti on tärkeä Yhdysvalloille mutta nyt merkittävällä tapaa myös EU:lle ja tämä Turkissa tiedetään ja sitä sekä siihen nivoutuvia syitä (pakolaiset) Erdogan tullee hyödyntämään neuvotteluissa EU:n kanssa. Mutta palataan takaisin Turkin operointiin Syyriassa ja tätä kautta Turkin harjoittamaan politiikkaan.

Kuten todettua jo aiemmin, Turkki on tukenut hyvinkin aktiivisesti Syyriassa toimivia al-Assadin hallinnon vastustajia, Erdoganin näkökanta tällä hetkellä on se, että Assadin tulee lähteä. Merkittävää Turkin kohdalla on se, että sen tuki on kohdistunut hyvin sekavaan joukkoon al-Assadin hallinnon vastustajia ja meistä katsoen osa näistä ryhmittymistä on hyvinkin radikaaleja ja fundamentalistia, joiden arvot ovat todella kaukana toivottavista. Toisaalta pitkään jatkunut sisällissota (johon ulkovallat ovat sotkeutuneet) on muuttunut hyvin raa’aksi eikä käytännössä yksikään ryhmä kunnioita sodankäynnin sääntöjä – ne säännöt ovat kuollut kirjain, ovat olleet jo hyvänaikaa, on siis vaikea enää sanoa, että onko mikään ryhmittymä siinä mielessä maltillinen millaisena me sanan miellämme tai sillä tapaa maltillinen millainen oli sodan alkaessa vuosia sitten.

Turkki salli tai jopa suvaitsi ISIS:n toimintaa hyvinkin pitkään. Turkin tarkoituksellisen leväperäinen toiminta rajaseudulla mahdollisti ensinnäkin tuhansien esim. Euroopasta ja Venäjältä tulleiden taistelijoiden siirtyä rajan yli Syyriaan ja Irakiin, näin Turkki on omalta osaltaan ollut pitkittämässä ja radikalisoimassa sotaa ja vahvistamassa ISIS:ä sekä muita fundamentalistia ryhmiä, joihin suurin osa vapaaehtoistaistelijoista on liittynyt. Samalla Turkki on myös sallinut ISIS:n siirtyä suhteellisen vapaasti rajan yli maan kaakkois- ja eteläosissa, ISIS:n taistelijoita on liikkunut rajan yli turvaan Turkin puolelle niin Syyriasta kuin myös Irakista – asetelma on kieltämättä outo kun samalla läntinen koalitio on osallistunut aktiivisesti sotatoimiin ja pommittanut ISIS:n tukikohtia kummassakin maassa. Vielä mielenkiintoisempi kuvio on sitten se, että samalla kun läntinen koalitio on tukenut ISIS:ä vastaan taistelleita kurditaistelijoita (peshmerga) kouluttamalla ja varustamalla heitä, on Turkki omalta osaltaan tukenut jossain määrin ISIS:ä sekä iskenyt ilmavoimillaan peshmerga-asemiin Syyriassa ja muutenkin pitänyt peshmergoja taustansa vuoksi vihollisina.

Turkin asenne ISIS:ä kohtaan on muuttunut tai muuttumaisillaan taannoisen Ankarassa tehdyn pommi-iskun myötä, josta maan hallinto syytti ISIS:ä. Toisaalta maan asema kurdeja kohtaan ei ole muuttunut miksikään vaan Turkin kurdialueilla käydään kaiken aikaa ”hiljaista sotaa” PKK:n taistelijoita vastaan. Ylläkuvatun toiminnan luulisi jo heittävän varjon maan hallinnon ylle, mutta toistaiseksi näin näytä käyvän.

Turkilla on myös merkittävä rooli aseiden kauttakulkumaana Syyriaan maan hallintoa vastustaville joukoille ja näistä aseista osa on tavalla tai toisella päätynyt radikaaliryhmittymille sekä ISIS:lle. Eräissä tapauksissa aseet on toimitettu suoraan äärijärjestöille ja eräissä tapauksissa maltillisemmat ryhmät ovat syystä tai toisesta luovuttaneet kehittyneempiäkin asejärjestelmiä ääriryhmille (esim. al-Nusran rintama) tai jopa ISIS:lle. Aseiden kulkeutumista vääriin käsiin ei voi välttää Syyriassa, koska eri ryhmittymiä on paljon ja ne tekevät keskinäisiä sopimuksia, jotka saattavat purkautua viikkojen tai kuukausien kuluttua, jonka seurauksena entisistä liittolaisista tulee vihollisia ja näin aseita päätyy omalta osaltaan vääriin käsiin. Mutta Turkin rooli on myös aktiivisempi, se ei ole pelkkä sivusta seuraava taho vaan se omalla toiminnallaan mahdollistaa ääriryhmien varustautumisen.

Turkin kautta on kuljetettu ns. laillisia aseita eri ryhmille. Eräissä tapauksissa Sudanin hallituksen ostamia aseita on välitetty Turkin kautta Syyriassa al-Assadia vastaan taisteleville ryhmille, kuten FSA. Useissa tapauksissa linkkinä on toiminut Persianlahden maista Qatar, ja tämän jälkeen aseet on sitten toimitettu joissain tapauksissa Turkin kautta eri ryhmittymille. Tiedossa on tapauksia, joissa ”pimeät lennot” ovat laskeutuneet sotilaskentille ja aselastit on niiden kautta toimitettu eteenpäin, joten tämä osoittaa sen, että kyseessä on toiminta jolla on valtiojohdon hyväksyntä. Turkin rooli ei siis missään mielessä ole passiivinen vaan se on hyvin aktiivinen, aivan kuten toiminta Syyrian vastaisella rajalla ja Syyrian maaperällä osoittaa – myös Turkin kädet ovat likaantuneet vereen Syyrian sodan myötä. (1 ja 2)

Loppuun sitten lyhyelti väitteisiin joiden mukaan Turkki olisi ostanut öljyä ISIS:ltä. Jos jätetään huomiotta venäläislähteiden väitteet, tästä huolimatta löytyy useita viitteitä siitä, että Turkki on yksi kauttakulkumaa ISIS:n myymälle ”mustanpörssin” öljylle. Aiemmin tässä kuussa the Guardian raportoi ISIS:n hallinnoivan kuutta öljykenttää Irakissa ja Syyriassa, ja että ISIS myy öljyä kurdivälittäjille Irakin Kurdistanissa, jotka sitten myyvät öljyn eteenpäin esim. turkkilaiselle välikädelle.

Kesäkuussa 2014 Turkin parlamentin oppositiopuolueen jäsen Ali Edibogluan (Cumhuriyet Halk Partisi eli CHP - The Republican People's Party) sanoi ISIS:n salakuljettaneen 800 miljoonan dollarin arvosta öljyä Syyriasta ja Irakista Turkkiin. Hän mainitsi erityisesti Rumailan öljykentän Syyrian koillisosissa sekä öljykentät lähellä Mosulia Irakissa. (3)

Tai kuten NATO:n entinen komentaja kenraali Wesley Clark totesi: “Someone’s buying that oil that ISIS is selling, it’s going through somewhere, it looks to me like it’s probably going through Turkey,” ja kuten hän jatkoi: “There’s no good guy in this, this is a power struggle for the future of the Middle East.” (4)

Helmikuussa länsimainen diplomaatti totesi the Wall Street Journalille Turkin roolista: ”Turkey is trapped now — it created a monster and doesn’t know how to deal with it." (5)

Lopulta on helppoa sanoa turkkilaisten sotkeutuneen monellakin tapaa Syyrian sotaan ja se on elättänyt käsissään käärmettä – ISIS:ä, joka lopulta puri ankarasti takaisin. Ankarassa olisi peiliin katsomisen paikka, mutta se ei todellakaan ole ainoa paikka jossa näin on syytä tehdä. 

Marko

1. http://www.kuna.net.kw/ArticleDetails.aspx?id=2472991&language=en

2.  http://www.dailymail.co.uk/news/article-2792628/but-language-manual-syrian-rebels-eagerly-unpack-brand-new-surface-air-missiles-china.html

3. http://www.ibtimes.com/turkey-buying-oil-isis-after-downed-plane-putin-slams-islamic-states-black-market-2198214

4. http://www.infowars.com/former-nato-commander-turkey-is-supporting-isis/  (lähteenä infowars.com on korkeintaan välttävä, se on salaliittoteoreetikko Alex Jonesin vaikutuskanava).

5.  http://uk.businessinsider.com/links-between-turkey-and-isis-are-now-undeniable-2015-7?r=US&IR=T