Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Tervetuloa ”vaihtoehtoisten tosiasioiden” aikaan

Tervetuloa ”vaihtoehtoisten tosiasioiden” aikaan

Valeuutiset taitavat olla jo mennyttä aikaa, nyt olemme siirtyneet ”vaihtoehtoisten tosiasioiden” aikaan, ainakin mikäli on uskominen Trumpin neuvonantajaa – kampanjapäällikkönäkin toiminutta – Kellyanne Conwayta. (1)

Don't be so overly dramatic about it, Chuck. You're saying it's a falsehood, and they're giving — our press secretary, Sean Spicer, gave alternative facts to that. But the point really is —

Mitä ovat ”vaihtoehtoiset tosiasiat”? Mitä pitäisi ajatella siitä, että presidentin neuvonantaja puhuu julkisesti ”vaihtoehtoisista tosiasioista”?

Aivan kuten Chuck Todd Washington Postin katsauksessa “Kellyanne Conway says Donald Trump’s team has ‘alternative facts.’ Which pretty much says it all” lainataan: “Wait a minute. Alternative facts? Alternative facts? Four of the five facts he uttered... were just not true. Alternative facts are not facts; they're falsehoods.”

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on sanoilla kikkailusta, enää ei puhuta valheesta vaan vaihtoehtoisista tosiasioista. Median syyttäessä valehtelusta, ikävä totuus voidaan kiistää puhumalla ”vaihtoehtoisista tosiasioista”, mikä ei tietenkään muuta asiaa miksikään – kyseessä on vale nimen muuttamisesta huolimatta. Huolestuttavaa asiassa on kuitenkin se, että Trumpin vaalikampanjan aikana harjoittama toimintamalli näyttää siirtyvän sellaisenaan hallinnon toimintamalliksi. Se, että vaalikampanjan aikana asioista puhutaan valikoiden – toisinaan jopa valehdellen – on kaikesta huolimatta, kampanjoinnin luonne huomioiden, ymmärrettävää vaikkakaan ei hyväksyttävää toimintaa, sen sijaan, kun toiminta siirtyy sellaisenaan hallinnon tavaksi toimia, edessä on pahimmassa tapauksessa huomattavia ongelmia, koska tuolloin viestin vastaanottajan on entistä vaikeampi tehdä päätelmiä siitä, että onko kyse nyt faktasta vaiko tästä, mainostetusta, vaihtoehtoisesta tosiasiasta. Pitkällä tähtäimellä tämä johtaa entistä laajempaan uskottavuuden menetykseen ja jatkuviin konflikteihin median ja eri organisaatioiden välillä. Tällä hetkellä keskiössä on Trump esikuntineen sekä osa merkittävimmistä medioista, mutta en lainkaan pidä mahdottomana, että konflikti laajenee tulevien kuukausien kuluessa, mikäli hallinnon viestintäpolitiikka ei olennaisilta osin muutu faktapohjaisemmaksi. Mutta onko jo nyt kylvetty niin voimakas eripura, ettei keskinäisen luottamuksen ilmapiiriin ole enää palaaminen?

Vieraillessaan lauantaina CIA:n päämajassa Langelyssa presidentti Trump kertoi olevansa sodassa mediaa vastaan – viestinnän perusteella voidaan päätellä, ettei tämä koske ainoastaan Trumpia vaan hallinnon taholta useampikin henkilö on joutunut yhteenottoon median kanssa, ja merkittävältä osin omasta syystä.

I have a running war with the media,” Trump declared. “They are among the most dishonest human beings on Earth, right?” (2 ja 3)

Huomioitavaa Trumpin voimakassanaisessa hyökkäyksessä on se, että hän kuvailee median edustajia hyvin voimakkain sanankääntein ”dishonest human beings on Earth”, hänen mielestä median edustajat ovat vilpillisimpiä ihmisiä maan päällä. Huomattava syytös mediaa kohtaan, eikä se todellakaan edesauta tulevaa keskinäistä viestintää. Sodasta ja vilpillisistä ihmisistä puhumista tässä yhteydessä ei voi pitää luottamusta lisäävänä toimintana. Näitä keskinäistä luottamusta lisääviä toimia kuitenkin tarvitaan Trumpin persoonaan liittyvien, voimakkaiden, ristiriitaisuutta herättävien tunteiden vuoksi.

Trump on ollut vallassa vasta muutamia päiviä, näihin päiviin mahtuu lukuisia myrskyisiä tapahtumia, jotka eivät välttämättä ennakoi hyvää tulevaisuudelle, mutta tästä huolimatta on syytä muistuttaa, ettei vielä kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuntemukseni eivät ole positiiviset, asetelma on kaukana parhaasta mahdollisesta, mutta on ehkäpä järkevää koettaa katsoa tulevaan ja odottaa vielä jokunen viikko tahi kuukausi ja seurata mihin suuntaan tapahtumat etenevät. Vetääkö Trump sanojaan takaisin vai jatkaako hän hyökkäävällä ja provosoivalla linjalla? Jatkaako hän sotaa median edustajia vastaan käyttäen heistä varsin ala-arvoisia nimityksiä?

Mikäli tarkastelemme asiaa Suomen näkövinkkelistä, on syytä huomioida ulkoministeri Timo Soinin plokiinsa kirjoittamat sanat:

Ulkoministerinä katson tärkeäksi, että meillä on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Se on Suomen etu, olipa presidenttinä Trump tai joku muu. Hysteria sopii huonosti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.” (4)

Mahdollisuutemme vaikuttaa Trumpiin ovat kovin olemattomat, joten Suomen kannalta järkevintä on laittaa ”jäitä hattuun” ja seurata tilanteen kehittymistä, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Trumpin hallinnon tavasta toimia pidä käydä keskustelua ja sitä pidä tarkastella kriittisesti tosiasioissa pysytellen. Näiden ”vaihtoehtoisten tosiasioiden” ei myöskään pidä antaa hämätä meitä vaan on oltava realisteja ja tarkkailtava ympäristöä kuin myös naapurimaidemme reaktioita Trumpin hallinnon sanoihin ja etenkin tekoihin. Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö Trumpin sanoilla ja teoilla ole vaikutusta turvallisuuspoliittiseen ympäristöömme. Se millaisia signaaleja Yhdysvaltojen nykyinen hallinto välittää, vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti myös Itämeren alueelle. Tämä on tekijä, mikä meidän on otettava huomioon tulevina aikoina.

Huolestuneisuuttani hälventää kuitenkin seikka, jonka Soinikin plokissaan tuo esille:

Mutta jos esimerkiksi katsoo hänen ulko- ja turvallisuuspoliittista tiimiään ei ole epäselvää, että se koostuu ammattilaisista, kuten esimerkiksi puolustusministeri James Mattis.” (4)

Onpa Trumpin hallinto millainen tahansa, herättääpä se millaisia tunteita tahansa, joukossa on etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla toimijoita, jotka ovat ammattilaisia ja joiden linja esim. Venäjään on selkeän määrätietoinen – Venäjän painostuksen edessä ei anneta periksi, liittolaisista huolehditaan. Kuuluuko Suomi sitten näihin ”liittolaisiin”, joista kannetaan huolta, on aivan toinen asia. Kuten on todettu, mitään ”kultakorttia” ei NATO suhteen ole olemassakaan. Mutta, jo se, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on selkeä, voi rauhoittaa tilannetta myös Suomen lähialueilla. Aivan toinen asia on sitten se, että haluaako Trump kuunnella ulko- ja turvallisuuspoliittista tiimiään, vai menevätkö sukset voimakkaastikin ristiin ja jos menevät, kuka antaa periksi? Tai ikävimmässä tapauksessa, kuka ”jättää talon”?

Kirjoituksessani tunnelmat vaihtelevat epävarmoista luottamusta herättäviin. Näin loppuun en kuitenkaan malta olla toteamatta sitä, että päällimmäisenä ovat tunnelmat, jotka eivät niin luottamusta herättäviä ole – niistä huolimatta tilanteen kanssa on opittava elämään samalla kuitenkin pitäen mielessä se, että Yhdysvalloissa on tällä hetkellä useammankin sortin sisäistä kuohuntaa ja kuplintaa, ja ettei hallinto ole toistaiseksi antanut signaalia, joka hälventäisi epäluottamusta ja eripuraa. Itse kuitenkin näen asetelman sellaisena, että Trumpin hallinnon on otettava ensimmäiset askeleet, he ovat olleet riidankylväjän roolissa, joten heidän tehtävä on ryhtyä luomaan toisenlaista toimintakulttuuria ja pyrkiä viestinnässään ja toimissaan luottamuksen (hitaaseen) palauttamiseen. Pystyykö Trump tähän? Se jää nähtäväksi.

 

Marko


1. https://www.washingtonpost.com/news/the-fix/wp/2017/01/22/kellyanne-conway-says-donald-trumps-team-has-alternate-facts-which-pretty-much-says-it-all/?utm_term=.328e2a0077d0
2. https://www.washingtonpost.com/politics/trump-wages-war-against-the-media-as-demonstrators-protest-his-presidency/2017/01/21/705be9a2-e00c-11e6-ad42-f3375f271c9c_story.html?utm_term=.e4565b66197b
3. https://www.youtube.com/watch?v=mJQlJ5jC-aE
4. http://timosoini.fi/2017/01/trump-vennamo-ja-populismi/