Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Tarja Halonen: Hyvä Vladimir, olin jo huolissani…

Tarja Halonen: Hyvä Vladimir, olin jo huolissani…

Tällä hetkellä Venäjällä Sotšissa (tarkemmin sanottuna Krasnaja Poljanassa) on käynnissä Valdai Clubin ”keskustelukerho”. Valdai Club perustettiin 2004 Venäjällä, se sai nimensä Valdai järven mukaan, joka sijaitsi lähellä Veliky Novgorodia, jossa Valdai Club kokoontui ensimmäisen kerran. Klubin johtajana toimii Andrei Bystritsky, klubiin voi käydä paremmin tutustumassa sen kotisivuilla www.valdaiclub.com.

Tänä vuonna nelipäiväiseen tapahtumaan osallistuu 137 ihmistä 35 maasta. Osallistujat ovat tutkijoita ja poliitikkoja. Kaksi kolmasosaa on ulkomaalaisia, heidän joukossa on tasavallan presidentti Sauli Niinistön edeltäjä presidentti Tarja Halonen Suomesta sekä Itävallan entinen presidentti Heinz Fischer.

Tänä vuonna ensimmäisen keskustelun teemana oli, klubin ulkopuolellakin keskustelua herättänyt, "Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut”. Tämä tilaisuus, johon alustuksen oli kirjoittanut Valdai-klubin ohjelmajohtaja, professori Oleg Barabanov, oli toimittajilta suljettu.

Suomessa Valdai Clubin kokoontuminen herätti kiinnostusta lähinnä asianharrastajissa sekä tietenkin asiantuntijoiden saralla, tämä olisi epäilemättä ollut trendi loppuun saakka, jollei presidentti Tarja Halonen lausuntonsa myötä olisi saanut olennaisesti enemmän tilaa julkisuudessa ja herättänyt keskustelua monitulkintaisella lausunnollaan. Onko seuraava viaton yritys liennyttää kriisiä Venäjän ja lännen välillä vai onko se täysin harkitsematon lausunto? Ylen Kerstin Kronvallin twiitin myötä Tarja Halosen lausunto levisi hetkessä suomalaisten tietoisuuteen:











Mutta kuten olettaa saattaa, se sai myös laajempaa näkyvyyttä venäläismedioiden uutisoidessa ”Finland's Ex-President Hopes for Cooperation With Putin to Make Future Brighter.” (1)









Sputnik lainaa Halosta seuraavalla tapaa: "Mr. President, Vladimir Putin, I was already worried about you because your picture of the future was so gloomy… But then I saw you have hope for future cooperation. We have to work together in order to make it happen."

Kun en voi asettua Halosen pään sisälle, minun on hankala arvioida sitä, kuinka hän on päätynyt tällaiseen arvioon – jota kovinkaan moni tuskin jakaa. Arvioon, jota suurella todennäköisyydellä tullaan hyödyntämään venäläismedioissa nähtyä enemmän.

Missä määrin Putin on valmis yhteistyöhön? Millä tavalla tämä ilmenee? Minä en nimittäin ole nähnyt suuren suuria merkkejä siitä, että Putin olisi valmis yhteistyöhön siten kuten minä yhteistyön ymmärrän. Sen sijaan Venäjän toimia jo pidemmän aikaa tarkkailtuani, näen tilanteen ennemminkin siten, että Venäjän ”yhteistyö” tarkoittaa sitä, että toimitaan Venäjän sanelemien ehtojen mukaisella tavalla. Se ei ole yhteistyötä, se on perinteistä sanelupolitiikkaa, jota Venäjä on kohdistanut Suomeen ja nyt pyrkii kohdistamaan suurempaan joukkoon maita. Osa maista – syystä tai toisesta - on myöntyviä Venäjän sanelupolitiikkaan, osa sen sijaan pyrkii hyvin selkeällä tapaa tekemään Venäjälle selväksi sen, että sanelupolitiikka ei kuulu 2000-luvulle. Ikävä kyllä Suomi kuuluu maista ensin mainittujen joukkoon, maamme johdossa tavattoman moni on valmis myöntymään Venäjän painostuksen edessä, heidän ajattelua ohjaa perinteinen ”Mitähän Moskovassa tuumataan... -ajattelutapa, tämä toiminta johtaa siihen, että Suomen oma liikkumavara kapenee ja Venäjän on mahdollista erilaisin keinoin vaikuttaa päätöksentekoomme.

Tältä syksyltä löytyy useita esimerkkejä siitä, kuinka joko tahtomattaan tai tahallisesti vältetään puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä, kun objektina on Venäjä ja sen teot joko lähialueilla tai globaalilla pelikentällä. Tällaisena toimena voidaan pitää myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön arviota Venäjän tekemistä ilmatilanloukkauksista. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Niinistö totesi ilmatilanloukkausten olleen pikemminkin välinpitämättömyyttä kuin Suomelle kohdistettua uhittelua. Välinpitämättömyys saattaisi pitää paikkansa, jos tapauksia olisi vain yksi, mutta niitä oli kaksi saman päivän aikana täsmälleen samalla alueella aluevesirajojemme sisäpuolella (ks. kaavio, johon sijoitettu myös Helsingin seutu):









Venäläiskoneiden suorittamat ilmatilanloukkaukset tapahtuivat punaisen ellipsin alueella – koneiden reitti kummallakin kerralla oli kohti Helsinkiä ennen kuin ne vaihtoivat lentosuuntaa palaten takaisin kv. ilmatilaan. Kartan pohjana käytetty Rajavartiolaitoksen 7. lokakuuta julkaisemaa karttaa. (2)

 

Sattumalta kaksi välinpitämättömyyttä saman päivän aikana, samalla merialueella Helsingin lähistöllä ja kummallakin kerralla koneiden lentoreitti oli kohti Helsinkiä (jonne koneet olisivat lentäneet alueelta muutamassa minuutissa). Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ilmatilanloukkauksia seuranneena päivänä allekirjoitettiin Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustussopimus, kuin myös se, että Niinistö oli keskustellut aiemmin Putinin kanssa puhelimitse. Suomessa Venäjä oli ollut esillä useammankin teeman tähden ennen ilmatilaloukkauksia. Näitä olivat Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumiseen liittyvät koeammunnat Bukilla sekä Aleppon pommitukset ja niiden tuomitseminen. Otsikoin lokakuun 8. kirjoittamani blogin ”Vaikenemisen kulttuurista itselleen valehtelun kulttuuriin” – näyttää siltä, että arvioni osuu oikeaan, Suomessa ollaan siirtymässä – jollei jo siirrytty – vaikenemisen kulttuurista itselleen valehtelun kulttuuriin.

Näiden ja lukuisten muiden Ukrainaa ja Syyriaa koskettavien tapahtumien tähden, joissa Venäjä on suoraan tai välillisesti ollut mukana, minun on mahdotonta jakaa presidentti Tarja Halosen lausuntoa siitä, että Putin olisi millään tapaa halukas yhteistyöhön. Ennemminkin asetelma on päinvastainen. Sen sijaan Halosen lausunto on linjassa hänen aiempien lausuntojensa kanssa Putinista ja Venäjästä, kuten seuraavan lokakuulta 2005 ”Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta”. (3) Lausunto on annettu aikana, jolloin Putinin Venäjä oli jo valinnut suuntansa – ruuvia oli alettu kiristää, mediaa sensuroida ja kansalaisoikeuksia polkea. Ne tuskin ovat päämääriä johon Suomen tuli pyrkiä. Samalla Halosen eilinen lausunto Valdai Clubissa tuntuu olevan linjassa ulkopoliittisen johtomme ajattelutavan kanssa: Venäjää varotaan kritisoimasta, Venäjän roolia lähialueidemme kiristyneen ilmapiirin lisääjänä väheksytään. Suomen liikkumavaraa kavennetaan omaehtoisin toimin, samalla maamme asettautuu viiteryhmässä sellaisten maiden joukkoon, joihin Venäjä tulee jatkossakin kohdistamaan painostustoimia halusimmepa tahi emme.

 

Marko



1.  https://sputniknews.com/politics/201610271046813067-cooperation-putin-finland-official/
2. http://www.raja.fi/tietoa/tiedotteet/1/0/rajavartiolaitos_aloittanut_epailtyjen_alueloukkausten_esitutkinnan_70191
3. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072447/Halonen+Venajan+pelon+kanssa+osattava+elaa