Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta,  ynnä omia havaintoja

Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta

ynnä omia havaintoja

Luettuani valtiotieteen tohtori Timo Hellenbergin ja toimittaja Nina Leinosen erinomaisen ”Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta” (1) teoksen olen muutaman päivän ajan pohdiskellut ja tuumaillut kirjassa esitettyjä havaintoja ja vertaillut niitä omiin havaintoihini tapahtumista – etenkin havaintoihini Donetskin suunnalta yhdistettynä saamiini tietoihin Donetskista separatismin ja sodan ajalta. Koska Maidanin tapahtumiin liittyen minulla ei ole ollut omia suoria kontakteja Kiovaan, en nyt käsittele Timo Hellenbergin erinomaista kuvausta EuroMaidanin ajalta – omat havaintoni Kiovasta perustuvat yksinomaa eri videotalleinteiden ja uutisien ynnä muiden silminnäkijäkuvausten lukemiseen ja katsomiseen yhdistettynä laajaan osallistumiseen sosiaalisessa mediassa aiheen tiimoilta käytyyn keskusteluun. Mutta minulla ei ole mitään sellaista mikä toisi lisää aiheeseen tai millään muotoa täydentäisi sitä, joten valitettavasti ohitan Hellenbergin osuuden näiltä osin.

Näiltä kolmelta videolta on kuitenkin nähtävissä ja etenkin aistittavissa se kaaos, joka Kiovan keskusta-alueella tuolloin vallitsi:

Публикуется впервые: 22.01.2014 Киев. Майдан и Грушевского • Kiev: Maidan, Grushevskogo

https://www.youtube.com/watch?v=Jul7DtYWk-A

Последствия атаки 'Беркута' и ВВ в Мариинском парке 18 02

https://www.youtube.com/watch?v=gXv5p5X0PjI&feature=youtu.be

(18+) ПЕРЕСТРЕЛКА НА МАЙДАНЕ НОВЫЕ КАДРЫ Украина Киев Майдан независимости Евромайдан

https://www.youtube.com/watch?v=MPa7tpzTNiw

Näiden Kiovan tapahtumien jälkeen siirryn Itä-Ukrainaan ja Donetskiin toimittaja Nina Leinosen osuuteen kirjasta. Leinosen havainnot ovat monella tapaa ensiarvoisen tärkeitä, omalta osaltaan ne kuvaavat sitä kuinka separatismi alueella alkoi ja kuinka se eteni. Tapahtumien kulkua tarkasteltaessa on mahdotonta uskoa, että separatismi olisi ”ponnistanut” ilmoille paikallisin joukoin, että sekalainen joukkio erilaisia ihmisiä, joukossa paljon alkoholisteja ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneita, olisi kyennyt organisoimaan liikehdinnän, joka ulottui samanaikaisesti useisiin kaupunkeihin ja joka huhtikuun 2014 kuluessa organisoi hyvin tiiviillä aikataululla hallintorakennusten miehittämisiä (tai niiden yrityksiä) useammalla paikkakunnalla.

Kulissien takana valmistellaan toukokuussa pidettävää laitonta kansanäänestystä, huhtikuisia rakennusten valtauksia suunnitellaan ja alueelle saapuu vähän kerrassaan lisää provokaattoreita. Huhtikuun alussa iskut hallintorakennuksiin ja poliisiasemille alkavat niin samanaikaisesti ja koordinoidusti, eli kyse voi olla vain valmiin suunnitelman toteuttamisesta.” (Silminnäkijät –Taistelu Ukrainasta s. 230).









Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014, (kuva Nina Leinonen).

Paikallisten kontaktieni avulla saatoin seurata tapahtumien etenemistä aivan toisella tapaa kuin Kiovassa Maidanin tapahtumien osalta. Sen ohella, että päivittäin olin yhteydessä Donetskiin, sain useampia linkkejä paikallisiin livekuvaa välittäviin kameroihin, eräs sellainen sijaitsi Donetskissa Leninin aukion laidalla, joista pääsin myös seuraamaan liikehdintää kaupungissa.

Sain tietää, kuinka Venäjältä saapui maaliskuun lopulla ja etenkin huhtikuussa 2014 bussilasteittain Venäjältä ”Putinin turisteiksi” kutsuttuja henkilöitä Donbasin alueelle, kuinka he kiersivät paikkakunnalta toiselle luomassa kaaosta ja puhaltamassa henkiin hiipumaisillaan olevaa liikehdintää. Näiden joukkioiden myötä kiihko alueella lisääntyi, he olivat monella tapaa se ensimmäinen aalto, joka Venäjältä ”vapaaehtoisina” saapui alueelle ja kuinka hyvin pian heidän jälkeen alkoi saapua lisää organisaattoreita täydentämään työtä. Tämä työ huipentui ennen huhtikuun puoltaväliä, jolloin muutaman päivän sisällä useammassa alueen kaupungissa vallattiin tai yritettiin vallata hallintorakennuksia ja poliisiasemia. Toiminnan voi katsoa alkaneen Slovjanskista huhtikuun 12. 2014 ja sieltä se etenin saman ja seuraavien päivien aikana laajalle alalle Donbasia ja Itä-Ukrainaa. Kuten GRU:sta talvella 2014 eronnut Igor Girkin (eli Igor Strelkov) on todennut:

’I was the one who pulled the trigger of this war," Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

"If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa," Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning "Shooter" to replace his last name Girkin, was quoted as saying.” (2)

Siirtykäämme seuraavaan – lyhyeen lainaukseen – Leinosen osuudesta “Silminnäkijät – Taistelu Ukrainassa”:

Tykki on kadun reunassa, vain noin kymmenen metrin päässä lähimmistä omakotitaloista. Minkäänlaista liikettä ei näy. Otan pari kuvaa ennen kuin jatkamme matkaa. Tykki asutuksen keskellä on sotarikos, ja haluan todisteen siitä. Separatistit huomaavat meidät, mutta eivät toistaiseksi välitä kamerasta. Miehet näyttävät paremminkin maleksivan ympäriinsä kuin sotivan.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 313).

Kuvaus on hyvin todentuntuinen, melkein tuntuu kuin olisin itse ollut todistamassa samaa, mutta en kuitenkaan ole ollut. Sen sijaan L on todistanut vastaavaa, joskin laajemmassa mitassa, samaisen vuoden (2014) kesän kuluessa Donetskissa. Tuolloin taisteluita käytiin Donetskin länsipuolella Marinkan alueella ATO:on kuuluvien joukkojen edetessä Donetskin esikaupunkialueelle. Näiden taisteluin aikoihin Donetskin kaupunkialueelle – tykinkantaman päähän Marinkasta – sijoitettiin asemiin useiden päivien ajaksi tykistöä. Tuolloin Donetskin kaupunkialueista ainakin Leninskiä ja Kirovskia käytettiin tykistön tulitukitoimintaan, niinpä L useampana päivänä töihin mennessään joutui ohittamaan lukuisia alueelle sijoitettuja kenttätykkejä. Hänen onneksi kyseinen alue ei joutunut tuolloin ukrainalaisten epäsuoran tulen kohteeksi alueelle sijoitetusta tykistöstä huolimatta.

Kyseisten taisteluiden seurauksena Marinkan kuin myös Oleksandrivkan esikaupungeista suuri joukko asukkaita siirtyi turvaan Donetskiin, näin teki myös L:n ystäväperhe, jotka majoittuivat hänelle liki parin viikon ajaksi. Myöhemmin hekin ovat muuttaneet alueelta Ukrainan länsiosiin, eläminen rintaman tuntumassa kävi raskaaksi, toisaalta epävarmuutta lisäsi se, että Ukrainaa voimakkaasti ja avoimesti tukevina he olisivat olleet ongelmissa, mikäli heidän asuinalue olisi joutunut separatistijoukkioiden haltuun.

Pieniä eroja entiseen on havaittavissa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Loppukesästä 2015 Donetsk vaikuttaa masentuneelta. Ihmiset eivät enää puhu yhtä avoimesti kuin aiemmin.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 341).

Mitä itse kirjoitin havaintoina syksyltä 2015 blogiin Donetskin tilanteesta:

Kaupungissa on pääasiassa jäljellä ihmisiä joilla ei ole paikkaa mihin mennä. Eläkeläisiä, sairaita, alkoholisteja, huonosti koulutettuja joita Venäjä ei mielellään ota vastaan, vaikka olisivatkin kansallisuudeltaan venäläisiä. Ukrainassa on työttömyyttä, yhteiskunta on kantokyvyn äärirajoilla ja hinnat kallistuneet huomattavasti sitten kevään tahi viime vuoden. Ihmiset elävät Donetskissa ja ns. kansantasavaltojen alueella ja osa – entisestään pienenevä joukko – haaveilee ”kansantasavaltalaisesti unelmasta” tai siitä, että Venäjä ottaa heidät avosylin vastaan. Monen unelmat ovat romuttuneet. Tulevaisuus on toivoton ja näköalaton, ja samalla entistä useampi tukee – vähintäänkin pieneen ääneen – Ukrainaa.” (3)

Kovin on yhtenevää teksti Nina Leinosen havaintojen kanssa, ainoana erona oikeastaan se, että minun kontaktini ovat maininneet Ukrainan tukemisen lisääntyneen puheissa, mutta tämä havainto johtunee siitä, että kyseiset keskustelut on käyty paikallisten kesken, sellaisten jotka edes jollain tasolla luottavat toisiinsa ja ovat havainneet ”kansantasavaltalaisen unelman” heikkouden ja uskaltavat näin edes jollain tasolla esittää kritiikkiä. Samalla on kuitenkin huomioitava se, että alueella on ns. ”koputtajia” eli ilmiantajia, mikä tietty tarkoittaa sitä, että liian luottavainen ei pidä olla, koska ”seinilläkin on korvat”. Ihmisiä jotka ovat tukeneet Ukrainaa tavalla tai toisella on pidätetty, osa on vangittu ja heitä on myös kidutettu, Leinonen kuvaa teoksessa tällaisen ihmiskohtalon (pariskunnan) kokemuksista. Myös minun ystävillä ja läheisillä on kokemusta vastaavasta, kuinka esim. eräs heistä on menettänyt avustuksia kuin myös luvattuja bonuksia ”ukrainalaismielisen” ajattelun ja puheiden vuoksi. Kuinka on uhkailtu vakavilla toimenpiteillä, mikäli protestointi jatkuu. Väkivaltaa häneen ei tietääkseni ole vielä kohdistettu.

Poimitaan Leinosen tekstistä esille Venäjältä tuleviin ”humanitaarisiin” kuljetuksiin liittyvä havainto.

Venäjältä tulee syksystä 2014 alkaen niin sanottuna humanitaarisia rekkasaattueita sodan runtelemaan Itä- Ukrainaan. Rekkojen sisällöstä on kuitenkin epäselvyyttä. Osassa kuljetuksista on varmuudella muun muassa jauhoja, säilykkeitä ja auringonkukkaöljyä, mutta näistäkin osan vetävät välistä mustan pörssin kauppiaat. Osassa kuljetuksia on aseita.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 371).

Epäsuoria ja suoria todisteita siitä, että kuljetukset pitävät sisällään myös aseita on hyvin paljon, mutta en nyt puutu tähän puoleen näistä humanitaarisista kuljetuksista. Tai kuten niitä kutsutaan hiukan ivalliseen sävyyn ”Гумконвой”. Alueelle tulleista humanitaarisien kuljetusten lasteista kohtalainen osuus päätyy muiden kuin eniten apua tarvitsevien käsiin. Alueella asuvat ystäväni ovat kertoneet, kuinka ruokapaketteja on jaettu ”bonuksina” kansantasavallan hallinnon alaisilla työpaikoilla (esim. virastot, sairaalat, koulut, päiväkodit) – tällaisia bonuksia on jaettu palkan ohella tai korvaamaan puuttuvaa palkkaa. Osa henkilökunnasta on kuitenkin jäänyt ilman tällaista apua joko mielipiteidensä tai henkilökemioiden tähden.

Oheinen DONi:n viesti on monella tapaa kuvaava, siinä lipsahti osatotuus näiden humanitaaristen kolonnien lastista ja niinpä viesti myöhemmin poistettiin ja korvattiin uudella, josta sana ”ammo” eli ammukset jätettiin pois.









Leinosen osuudessa on suuri joukko muitakin havaintoja, jotka tukevat ja täydentävät omia havaintojani alueelta tai alueelta saamiani ensikäden tietoja. Havaintoja on niin paljon, että niitä on suorastaan mahdotonta käsitellä yhden kirjoituksessa. Tällä kirjoituksellani haluan tavallaan osoittaa sen, että se kuva joka ”kansantasavalloista” välitetään heidän omia kanavia myöten ulkomaailmaan, eroaa merkittävällä tavalla siitä todellisuudesta, joka alueella vallitsee.

Alueen todellisesta tilasta on nykyään entistä vaikeampi saada toimittajien kirjoittamia objektiivisia raportteja ja uutisia, koska etenkin länsimaisten toimittajien toimintaa on rajoitettu hyvin paljon. On laadittu listoja toimittajista, joilla ei ole pääsyä alueelle (joita ei pidetä lojaaleina ”kansantasavalloille”) - objektiivisuus siis kärsii erittäin paljon. Tällaisessa sensuuritoiminnassa merkittävässä roolissa on suomalaissyntyinen Janus Putkonen, hänen nimensä nousi taannoin esille merkittävällä tapaa Egorova Leaksin yhteydessä, johon viitaten kirjoitin blogiin ”DONi news – liikkeellä venäläisellä rahalla”. Niinpä monella tapaa merkittäviä ovat muut havainnot ja kirjoitukset alueelta, niihinkin sisältyy omat riskinsä, mutta vertailemalla havaintoja, kirjoituksia ja kuvia ynnä videoita alueelta on mahdollista tehdä päätelmiä siitä, millainen todellisuus ”kansantasavalloissa” on ja kuinka paljon todellisuus eroaa propagandistisista uutisista ja tietoiskuista, joita alueella toimivat ”mediat” ja tietyt venäläismediat välittävät. Pidemmälle vietynä havaintoja on mahdollista täydentää alueelta kerätyllä tiedustelutiedolla ja muulla aineistolla, tiedustelutietoon sisältyy sitten omat riskinsä – mikä on totta ja mikä disinformaatiota harhauttamaan vihollista.

 

Marko


1. http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-silminnakijat-taistelu-ukrainasta
2. https://themoscowtimes.com/articles/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-41598
3. http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/syksy-saapuu-donetskiin