Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Mysteerikuolemia ”kansantasavalloissa”

Mysteerikuolemia ”kansantasavalloissa”

Gennadi Tsyplakov, Arseni ”Motorola” Pavlov, Jevgeni Zhilin, Valeri Bolotov, Oleg Anashenko, Mikhail ”Givi” Tolstykh – nämä nimet tuskin sanovat mitään suurelle osalle lukijoitani. Heitä kaikkia yhdistää tavalla tai toisella mysteeriset kuolemat Itä-Ukrainan ”kansantasavalloissa”.

Gennadi Tsyplakovin kuolema nivoutuu suurella varmuudella Luhanskin ”kansantasavallan” sisäiseen valtakamppailuun, hänet kuoli epävarmoissa olosuhteissa pidätettynä ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Virallinen kuolinsyy on hirttäytyminen, eri lähteiden mukaan hänen ruumiissa oli kuitenkin pahoinpitelyn merkkejä – johtivatko ne kuolemaan. Siihen tuskin saamme koskaan vastausta. Tsyplakovin kuolema ajoittuu Luhanskin ”kansantasavallan” ”johtajan” Igor Plotnitskin salamurhayritykseen, jossa hänen autonsa räjäytettiin pommilla. Plotnitski selviytyi iskusta hengissä. (1)

Tsyplakov voidaan myös  laskea näiden mysteerikuolemien joukkoon. Myöhemmin syksyllä Arseni Pavlov, paremmin tunnettu kutsumanimellä ”Motorola” kuoli pommi-iskussa, jossa hänen asuintalonsa hissikuilun vierellä kulkeneeseen roskakuiluun oli asennettu pommi. Syy hänen kuolemasta vieritettiin paikallisen tavan mukaan ukrainalaisten ”sabotoorien” harteille. Kuinka todennäköistä tämä on? Uskallan sanoa, että hyvin epätodennäköistä. Tiedetään, että "Sparta" pataljoonan komentajalla Motorolalla oli runsaasti vihollisia ja vihamiehiä myös ”kansantasavaltojen” joukoissa. Motorolan kuoleman yhteydessä esiin on noussut sikäläisen Pyatnashka prikaatin komentaja Akhra ” Abkhaz” Avidzba. Väitteiden mukaan Motorola oli astunut väärille varpaille, syntyneiden eturistiriitojen seurauksena Avidzba olisi saanut luvan Motorolan raivaamiseksi pois pelistä. Tähän väitteeseen on kuitenkin syytä suhtautua tietyllä varauksella. Yhtä lailla eräänä syyllisenä on mainittu FSB Venäjältä. (2)









Arseni ”Motorola” Pavlov (kuvakaappaus alchetron.com).

Zhilin ammuttiin ravintolassa tunnistamattoman henkilön toimesta syyskuussa 2016. Zhilin, entinen poliisiupseeri, on Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” riveissä sotivan, terroristiorganisaatioksi nimetyn "Oplot" pataljoonan perustaja ja oli salamurhan aikaan vielä eräs rahoittajista sidosryhmiensä kautta. Oplot pataljoonan historia ulottuu vuoteen 2010, jolloin se perustettiin toimimaan Ukrainassa pro-Venäjä liikkeenä. (3)

Valeri Bolotovin, entinen ”komentaja” Luhanskin ”kansantasavallasta”, kuolinsyy virallisesti on ”sydänkohtaus” – ”sydänkohtaus” tuntuu olevan useiden mystisesti kuolleiden militanttikomentajien sekä Venäjän asevoimien upseereiden kuolinsyy. (4) Joulukuun 8. 2016 tehdyssä haastattelussa Bolotov syytti Luhanskin ”kansantasavallan” johtaja Plotnitskin lavastaneen elokuisen salamurhayrityksen. Tuolloin Bolotov arveli, että Luhanskin ”kansantasavallan” militanttijoukot tulittivat Luhanskia kesällä 2014, näin saatiin propaganda-aineistoa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia vapaaehtoispataljoonia vastaan, jota Kreml hyödynsi. Bolotov oli toiminut aiemmin Luhanskin ”kansantasavallan” johdossa, hänen tilalle tuli juuri Plotnitski.

Hyvin pian Bolotovin kuoleman jälkeen Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukoissa taistellut sotilaskomentaja Oleg Anashenko kuoli pommi-iskussa. (5) Hänen autonsa räjäytettiin tämän vuoden helmikuun alussa. Pommi-iskusta syy vieritettiin välittömästä Ukrainan hallinnon niskaan. Tässäkään tapauksessa totuutta tuskin saadaan selville, koska puolueeton rikostutkinta kuulusteluineen on mahdotonta järjestää. Kaksi lähekkäistä selvittämätöntä (Bolotovin kuolinsyyhyn on syytä suhtautua epäillen) kuolemaa Luhanskin ”kansantasavaltojen” hierarkian yläpäässä reilun viikon sisään herättää epäilyksiä siitä, että taustalla on jotain sellaista, josta ei haluta ääneen puhua. Tämän puolesta puhuu myös se, että propaganda on tarttunut hyvin voimakkaasti näihin kuolemiin.








Anashenkoa kuljettanut ajoneuvo (kuvankaappaus: Liveuamap.com)

Salamurhat sekä mysteeriset kuolemat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Eilen (8. helmikuuta) Donetskin ”kansantasavaltojen” riveissä taistellut – sotarikoksiin syyllistynyt – ”Somali” pataljoonan komentaja Mikhail ”Givi” Tolstykh kuoli Makiivkassa hänen toimistoa vastaan suoritetussa iskussa. (6) Useiden lähteiden mukaan iskussa käytettiin RPO-A Schmel termobaarisia raketteja ampuvaa singonkaltaista asetta. Palaneesta ”toimistosta”, joka sijaitsee vankoin betoniaidoin ympäröidyssä rakennuskompleksissa, on julkaistu video- ja kuva-aineistoa. (7) Todennäköisesti tekijällä on ollut sisäpiirin tietoa siitä, milloin ”Givi” on toimistossa, jotta isku on kyetty ajoittamaan oikeaan hetkeen, onpa isku lopulta tehty, kuinka tahansa a) termobaarisella raketilla b) toimistoon sijoitetulla (palavia aineita sisältävällä?) räjähteellä. Havaintojen ja kuva-aineiston perusteella alueen lähistöllä oli tapahtuma-aikoihin Venäjän asevoimien taktisin tunnuksin varustettu Ural-kuorma-auto. Myös ”Givin” kuoleman jälkeen on esiintynyt voimakasta uutisointia, jossa syy on vieritetty ”Kiovan hallinnon niskaan”.









Mikhail ”Givi” Tolstykh kuulustelemassa ukrainalaisvankeja (kuvakaappaus @GlasnotGone twiitistä).

Päätelmiä

Kuusi monella tapaa mysteeristä huomionarvoisten komentajien ja johtajien kuolemaa ”kansantasavalloissa” sitten viime kesän. Ukrainalla on tietenkin motiiveja heidän salamurhiin, lukuisien kommenttien perusteella kuolemia on sikäli pahoiteltu, että toivottavampaa olisi ollut saada komentajat tuomiolle kansainväliseen oikeusistuimeen salamurhien sijaan. Yksittäisissä tapauksissa Ukrainan erikoisjoukkojen on tiedetty toimittaneen pois päiviltä militanttikomentajia, mutta nämä ovat pääasiassa ajoittuneet sotatoimien yhteyteen tai aivan rintamalinjojen tuntumaan. Kuinka todennäköistä on se, että Ukrainan tiedustelupalvelu kykenee salamurhaamaan useamman militanttikomentajan lyhyen ajan sisällä, osan vieläpä varsin hyvin suojatuissa kohteissa? On myös hyvin epätodennäköistä, että ukrainalaisten erikoisjoukot olisivat kyenneet kätkemään hissikuilun vieressä kulkevaan roskakuiluun pommin keskellä Donetskia. Päätelmää sisäpiiristä tulevasta tappajasta tukee myös se, että Motorola epäili jo ennen kuolemaansa useiden haluavan tappaa hänet, ja että vihamiehiä on lähellä. Motorolan kuoleman jälkeen Givin tiedetään viestineen sosiaalisessa mediassa sen suuntaista, että hän haluaisi poistua alueelta ”turvallisemmille vesille” – hän on tuntenut olonsa uhatuksi. Motorolan kuolema on varmasti toiminut herättäjänä ja hän on tiedostanut sen, että edes suosio komentajana ei toimi ”henkivakuutuksena” kenellekään. On esitetty lukuisia syitä sille miksi juuri nyt komentajia ”poistuu vahvuudesta”.

Luhanskin osalta voitaneen todeta, että Tsyplakovin kuolema nivoutuu niin tiiviisti Plotniskin salamurhahankkeeseen, että sen yrityksellä ja Tsyplakovin kuolemalla on selkeä syy-yhteys. Luhanskin ”kansantasavalloissa” on tuolloin ollut jonkin sortin kamppailu valta-asemasta ja johtajuudesta, jonka seurauksena Tsyplakov kuoli epäselvissä olosuhteissa pidätettynä. Myös Zhilinin kuolema nivoutunee paikallisiin ristiriitoihin, onko tunnistamaton murhaaja, jota ei ole saatu kiinni, toiminut ”kansantasavaltalaisella” käskyllä vai onko taustalla FSB – tähän on vaikeampi vastata, mutta mikäli kyseessä on esim. Plotnitskin ideoima suunnitelma, pidän epätodennäköisenä, että se on toteutettu Moskovan alueella ilman Venäjän johdolta (tai merkittävässä asemassa olleelta) henkilöltä tullutta lupaa/suostumusta. Bolotovin kuoleman yllä on epäilyksen varjo, mutta mikäli sen taustalla on todellisuudessa jokin muu kuin ”sydän kohtaus”, siihen pätee sama kuin Zhilinin tapaukseen. Teolla on melkoisella varmuudella Moskovan valtuutus.

Anashenkon kuoleman jälkeinen voimakas propaganda ja Ukrainan syyttely on sekin huomioitavaa. Se vaikuttaa ohjeistetulta ja johdetulta, uutinen hautajaiskuvineen on levinnyt laajalti, hiukan samalla tapaa kuin uutiset Motorolan kuolemasta ja hautajaisista, josta voidaan tehdä päätelmiä. Kyse on tarkoituksellisesta toiminnasta, nostaa kuollut taistelija/komentaja jalustalle ja rakentaa hänen ympärille ”myyttinen aura”, mikä pätee etenkin Pavloviin. Diktatuurit tarvitsevat propagandaansa sankareita ja tarvittaessa sellaisia ”tehdään” itse. Tässä kuviossa Pavlovin uhraaminen on propagandalle ja myyttienrakentamiselle mitä loistavin uhri. Sama pätee myös Giviin – hän nautti kansansuosiota, häntä pidettiin Venäjällä seksisymbolina. Tältä kantilta katsoen motiivi uhraamiselle on olemassa, mutta tässä yhteydessä on noussut esille myös muita syitä, joista seuraavaksi.

Etenkin Motorolan ja Givin kuolemien yhteydessä on spekulatiivisena syynä nostettu esille myös seuraavia tekijöitä mahdollisena syynä henkilöiden raivaamiseksi pois tieltä, eräs liittyy heidän suosioonsa – on arveltu sen kasvaneen liian suureksi ja näin herättäneen epävarmuutta hierarkiassa ylempänä olevissa. En sulje täysin pois tällaistakaan syytä, etenkin kun laajaa suosiota ansaitseva komentaja voi tehdä siitä johtopäätöksiä, joiden perusteella ryhtyy haastamaan hierarkiassa ylempänä olevia ja näin entisestään horjuttaa valtarakenteita.

Merkittävänä syynä on esille nostettu näiden tapettujen komentajien osallisuus sotarikoksiin, niin Motorola kuin Givi ja useampi muu pataljoona ja prikaatikomentaja Venäjän asevoimien hierarkian ulkopuolelta on syyllistynyt sodan aikana sotarikoksiin, Motorolan ja Givin ohella useampi muukin on päättänyt päivänsä väkivaltaisesti epäselvissä olosuhteissa. On spekuloitu sillä, että Kremlissä on nähty sotarikollisten raivaaminen tappamalla pois päiviltä eräänä keinona helpottaa maahan kohdistuvaa painetta saattaa sotarikoksiin syyllistyneet tuomiolle. Venäjä tuskin heitä missään tapauksessa olisi luovuttanut Putinin kaudella, mutta mikäli sotarikoksiin syyllistyneet ovat kuolleita, on Moskovan olennaisesti helpompi pestä kätensä asiantiimoilta. Tässä yhteydessä on nostettu esille myös Malaysia Airlinesin lento MH-17, joka ammuttiin alas ”kansantasavaltojen” alueella 17. heinäkuuta 2014 Venäjältä tulleelta Buk-ilmatorjuntajärjestelmältä ammutulla ohjuksella.

Sotilaskomentajien ja paikallisten johtajien tappaminen tai syrjäyttäminen on tavanomaista näissä ”kansantasavalloissa”. Syynä voi myös olla yksinkertaisesti Moskovan halu pitää henkilöitä varpaillaan, luoda pelon ilmapiiri, jossa osoitetaan – välillisesti – komentajille se, että päätösvalta loppujen lopuksi on Kremlin käsissä. Muistetaanpa mikä ”hyödyllisten idioottien” kohtalo on tavannut olla, kun he käyvät tarpeettomiksi. Givin kuoleman jälkeen Donetskin ”kansantasavallan” komentajan Alexander Zahartsenkon on sanottu olleen syvästi järkyttynyt, hänen kasvoilta on sanottu kuvastuneen pelko – onko hän tuolloin tiedostanut oman ”kuolevaisuutensa”? Sen, että minä hetkenä tahansa hänen nimi voi joutua listalle, jolle on koottu eliminoitavaksi tarkoitettujen henkilöiden nimiä. Zahartsenkon tapauksessa hänen kuoleman takana tuskin on kukaan muu kuin Moskova. Yhtälö, jossa SBU (Ukrainan tiedustelupalvelu) onnistuisi saamaan salamurhaajan riittävän lähelle ja vieläpä onnistumaan murhassa, ja saamaan tekijän turvallisesti pois alueelta, on äärimmäisen epätodennäköinen. Sen sijaan Kremlin valtuuttama murha on, jos ei helppo, niin toteutettavissa, jos ei muuta niin jossain muualla kuin Donetskissa.

Sitten elokuun ja Plotnitskiin kohdistuneen murhayrityksen jälkeen aivan liian moni merkittävä komentaja ”kansantasavaltojen” alueella on kuollut väkivaltaisesti tai epäselvissä olosuhteissa. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että Ukraina olisi kyennyt näin tiiviillä aikataululla saamaan päiviltä lukuisia komentajia – ehkäpä yhden, mutta tuskin sen enempää, koska salamurhan seurauksena turvatoimet olisivat merkittävästi lisääntyneet. Komentajat olisivat olleet vainoharhaisen varovaisia, he olisivat epäilleet lähipiiriä vuodoista, todennäköisesti lukuisa turvallisuudesta vastaava henkilö olisi erotettu tehtävästään tai jopa murhattu. Venäläis- ja ”kansantasavaltalaispropaganda” tietty rummuttaa Ukrainaa syyllisenä, mutta nähtyjen tapahtumien seurauksena se ei ole uskottavin – todennäköisin – selitys syylliselle. Itse kohdistaisin katseeni Moskovaan sen ohella, että Tsyplakovin kohdalla käsky on voinut tulla suoraan Plotnitskilta, eikä tässä tapauksessa välttämättä ole tarvittu lupaa ”kansantasavallan” ulkopuolelta.

 

Marko


1. https://themoscowtimes.com/articles/plotnitsky-assassination-attempt-struggle-for-power-or-provocation-54895
2. https://www.theguardian.com/world/2016/oct/17/prominent-warlord-arsen-motorola-pavlov-killed-donetsk-blast
3. https://themoscowtimes.com/news/ukrainian-separatist-murdered-in-moscow-restaurant-55399
4. http://www.rferl.org/a/russia-ukraine-luhansk-bolotov-dead/28263899.html
5. http://euromaidanpress.com/2017/02/05/donbas-separatist-field-commander-killed-in-car-explosion-lnr-onashchenko/
6. http://www.rferl.org/a/ukraine-donetsk-separatis-leader-givi-killed/28297344.html
7. https://www.youtube.com/watch?v=0WFiGCIsIaI

GlasnotGone: https://twitter.com/GlasnostGone/status/829385888329252864

Kuva-aineistoa Givin toimistoalueelta Makiivkasta sekä “toimistosta” iskun jälkeen.










Yllä kuvakollaasin kuvankaappaukset twitterviesteistä.











Givin ”toimisto” iskun jälkeen, kuva videolta: https://www.youtube.com/watch?v=0WFiGCIsIaI