Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Lähes satavuotias Suomi

Lähes satavuotias Suomi

Suomen täyttäessä tänään vuoden vajaat sata vuotta olemme kulkeneet pitkän matkan niistä hetkistä, jolloin itsenäisyysjulistus annettiin ja jolloin Suomi julistautui suvereeniksi – itsenäiseksi – valtioksi. Kun edessämme on merkittävä juhlavuosi, olisi suorastaan houkuttelevaa kääntää katse tulevaan ja pohdiskella millaisia koettelemuksia se tarjoaa maallemme. Mediaa tarkemmin seuraavat ovat panneet merkille uhkakuvilla maalailua – joku on käyttänyt laveampaa pensseliä, joku vastaavasti olennaisesti pienempää. Harva kuitenkaan kiistää sitä, etteikö juhlavuosi tarjoa otollisen mahdollisuuden eriasteisille vaikuttamispyrkimyksille, etteikö ole houkuttelevaa muistuttaa näin juhlavuoden aikana maatamme sen itsenäisyydestä ja jopa kyseenalaistaa oikeus suvereeniteettiimme. Itse asiassa näemme kaiken aikaa Suomeen kohdistuvan tällaisia toimenpiteitä, osa niistä voi olla hienovaraisia – rivien välitse luettavia – vihjauksia siitä, että itsenäisyytemme ei seiso vakaalla kalliolla. Toisaalla kyse voi olla vähemmän hienovaraisesta vihjauksesta, kyseessä voi olla yksiselitteinen brutaali itsenäisyytemme kiistäminen tai vähintäänkin sen kyseenalaistaminen. Ilmoille heitetty ajatus tahi toive jostain muusta…

En nyt kuitenkaan ryhdy ruotimaan tänä aamun hetkenä Suomeen kohdistuvia uhkakuvia tämän laajemmin. Ne ovat olemassa olevia, osa niistä kohdistuu meihin ulkoa – osa on meidän itsemme synnyttämiä, jotka eivät poistu silmät sulkemalla ja kädet korville laittamalla. Ratkaisun avaimet ovat lopulta omissa käsissämme, päätökset on meidän itsemme tehtävä – olivatpa ne sitten millaisia tahansa – samalla on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että siinä vaiheessa, kun maito on kaatunut pöydälle, on turha enää itkeä  kaatunutta maitoa. Varaudu ennalta!

Tänä joulukuisena päivänä en voi olla pohdiskelematta niitä uhrauksia joita itsenäisyytemme puolesta on tehty. Mikä sai seuraavan aikaan?

”– Rutiköyhän Nälkämaan asukkaat, jotka eivät ole mitään maata omistaneet, niin hekin olivat ottaneet Suomen asian omakseen. Se on merkillistä, Keskisarja pohtii.

Näin siis historioitsija Teemu Keskisarja Ylen 5.12.2016 julkaisemassa uutisartikkelissa ”Rutiköyhät pysäyttivät puna-armeijan – Historioitsija Teemu Keskisarja: "Kainuussa näkyi talvisodan henki’.” (1)

Kuten uutisartikkelissa todetaan, eräs syy isänmaallisuudelle oli se, että Suomessa oli sisällissodan jälkeen annettu työläisväestölle aikaisempaa enemmän oikeuksia. Teemu Keskisarjan mukaan, vuoden 1918 jälkeen vauraus ja erityisesti maaomaisuus jakautui reilummin.

Yksinkertaistettuna voidaan todeta, että ihmisillä oli jotain jonka puolesta taistella, jotain jonka puolesta uhrautua – se oli koti, sen myötä yhteisö, johon oli muodostunut tunneside ja lopulta – nälkämaalaisen kantilta katsottuna – jossain kaukana olivat ne Helsingin herrat, mutta kyllä heidänkin puolesta oli sotaan lähtijöitä.

Pienien osien ja tekojen kautta muodostui se yhteinen suurempi asia – Suomi – jonka puolesta käydä taistoon, jonka puolesta uhrautua. Ja jonka puolesta rutiköyhät ihmiset kautta Suomen olivat valmiit uhrautumaan, miehet ja naiset – kokonaiset perheet – jotka olivat saaneet verrattoman vähän nuorelta itsenäiseltä maalta, mutta jotka olivat valmiit antamaan vähästä paljon. Ehkäpä heidän kohdalla pätee se sama ajattelu, johon olen törmännyt tänä päivänä toisaalla Euroopassa – Ukrainassa, moni lähti Maidanille ja myöhemmin sotaan, ei itsensä, vaan lastensa ja lastensa lasten tähden. Heidänkin silmissä siintää ajatus siitä, että oma uhrautuminen hyödyttää tulevia sukupolvia, vaikka itse ei henkilökohtaista hyötyä kerryttäisi.

Tänä hetkenä muistelen isovanhempiani, jotka kävivät aikanaan oman taistelunsa talvi- ja jatkosodassa. Muistelen äitiäni, jolla ei ole muistikuvaa isästään – äitini syntyi jatkosodan aikana, samainen sota koitui äitini isän kohtaloksi, tämän kuollessa matkalla 30. kenttäsairaalaan syksyllä ’43. He kaikki maksoivat kalliin hinnan siitä, että Suomi säilytti itsenäisyytensä, että tänään voin sytyttää kynttilän menneiden sukupolvien muistolle ja lausua heille kiitokseni.

Kiitos!











Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

 

Marko



1. http://yle.fi/uutiset/3-9325011