Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Kuntavaalit eduskuntavaalien kenraaliharjoitus

Kuntavaalit eduskuntavaalien kenraaliharjoitus

Oikeastaan otsikon tulisi olla kysymyslause: Olivatko kuntavaalit eduskuntavaalien kenraaliharjoitus?

Ranska valmistautuu presidentinvaalien toiseen kierrokseen. Venäjän vaikutusyrityksistä on käyty paljon keskustelua, todisteita väitteiden puolesta on jo esitetty – niitä on myös pyritty kumoamaan parhaansa mukaan. Ennen Ranskan presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta aihetta käsiteltiin euobserverin artikkelissa ”Russia-linked fake news floods French social media.” (1) Tässäkin tapauksessa kenties tärkeimpänä tehtävänä oli jakaa uutisia ja valeuutisia sekä suoranaista propagandaa, joiden avulla pyrittiin ja pyritään saamaan toivottu lopputulos vaaleihin. Ranskan tapauksessa Venäjän toiveena on saada presidentti, joka suhtautuu suopeasti Venäjään sekä omalla toiminnallaan pyrkii hajottamaan EU:n rivejä – murtamaan EU:n yhtenäisyyden. Venäjän ensisijaisena toiveena on Front National Marine Le Penin valinta presidentiksi. Vaalien toisella kierroksella vastakkain on äärioikeistolainen Le Pen ja liberaali Emmanuel Macron. Nyt näyttää siltä, että venäläiset hakkeriryhmät ovat ottaneet Macronin kohteekseen – odotettavissa on ennen toista kierrosta paljastuksia, pitävätpä ne paljastukset paikkansa tahi eivät. Itse suhtaudun suurella varauksella tuleviin paljastuksiin.

On myös uutisoitu siitä kuinka Venäjällä presidentinhallinnon alainen ”think tankRISI (RISS) suunnitteli, miten Donald Trump saadaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Tällaisen suunnitelman laatiminen tuskin on sattumaa. Suomen kohdalla on huomioitava se, että sen palveluksessa on suomalainen dosentti Johan Bäckman. Bäckman on tullut tunnetuksi yrityksistään vaikuttaa Suomessa käynnissä olevaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun sekä keskusteluun Venäjästä. Hän on kommenteissaan hyvin leimaava ja on kohdistanut suoria – sanallisia – hyökkäyksiä useita henkilöitä vastaan. Samalla hän on pyrkinyt ja onnistunutkin luomaan kontakteja Suomessa toimiviin ääriaineksiin ja vihapuhetta sekä valeita levittäviin verkkojulkaisuihin, kuten Ilja Janitskinin MV-lehteen. Johan Bäckmanin nimi nousee myös esille Paavo Väyrysen Kansalaispuolueen ja etenkin sen asiantuntijajäsenten kohdalla – puoluetta voitaneen kutsua erääksi väyläksi, jonka kautta vaikuttaa suomalaiseen poliittiseen kenttään.

Yllä on vain muutama esimerkki, missä yhteyksissä Bäckmanin nimi on tullut esille. Mediakentästä löytyy muitakin esimerkkejä, kuten viimekesäinen paikallisradiokanava Love FM-uutisointi ja sen jälkimainingit aina siihen saakka, jossa Suojelupoliisi suositti, ettei kansallisen turvallisuuden perusteella anneta Bäckmanin hankkia omistukseensa 95 prosenttia Love FM:stä. Omalla toiminnallaan Bäckman yritti myös heittää kapuloita rattaisiin perustettavan hybridikeskuksen kohdalla. (2) Bäckmanin onnistui rekisteröidä yhdistys nimeltä Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry. Taannoin – kun sopimusta Eurooppalaisen hybridiuhkien osaamiskeskuksen perustamisesta allekirjoitettiin Helsingissä – Bäckman markkinoi aktiivisesti omaa keskustaan lähettäen kirjeitä ulkomaiden edustustoihin aiheuttaen näin hämmennystä. Kävipä ideologi-filosofi Aleksander Dugin Venäjältä samaisena päivänä – pienen kohun saattelemana - esitelmöimässä Helsingissä. (3)

Kun tarkastellaan Venäjän aktiivisuutta Euroopassa – ei yksin Ranskassa vaan lukuisissa EU:n jäsenvaltioissa esim. Unkarissa, Tsekissä, Italiassa ja Kreikkassa – ei ole lainkaan ihme, mikäli tulevissa eduskuntavaaleissa Suomeen kohdistetaan samansuuntaisia hybridisodan keinoja: painostamista, disinformaatiota, yhteiskuntarauhaan vaikuttamista, ehkäpä näemme Suomeen kohdennettuja erillisoperaatioita ennen vaaleja, puhumattakaan erilaisten kollaboraattoreiden toiminnasta.

Olen menneiden kuntavaalien jälkeen pohtinut sitä, että olivatko vaalit eräiltä osin eduskuntavaalien kenraaliharjoitus? Helsingissä nähtiin hyvin epäilyttävää ja epämiellyttävää toimintaa Terve Helsinki–liikkeen toiminnan myötä sen liittouduttua Kristillisdemokraattien kanssa. Näin varsin sekalainen seurakunta Väyrysen ympärille koottuja ”hang around” –jäseniä sekä aidosti Helsingin tulevaisuudesta välittäviä ehdokkaita keräsi painoarvoaan suuremman huomion. Väyrysen roolia ei pidä unohtaa, mutta ei myöskään kohua, joka liikkeen ympärillä vallitsi. Tämä kohu kenties toi muutamia ylimääräisiä ääniä helsinkiläisiltä rasistisilta maahanmuutonvastustajilta. Muistetaanpa, että Rautatieaseman kupeessa leiriään pitää edelleen Suomi Ensin! –liikkeen SuomiMaidan. (Häpäisevät muuten Maidanin nimen käyttäessään sitä tällaisessa yhteydessä).

Kuntavaalien vaalivalvojaisissa Suomi Ensin! -liikkeen kannattajat onnittelivat Marco de Witin johdolla Paavo Väyrystä hyvästä menestyksestä, eikä Väyrynen näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan moisesta huomiosta.















Kuvakaappaus Vaalivalvojaiset–videolta. Taustalla Paavo Väyrynen tekee lähtöä, hetkeä myöhemmin Marco de Wit & co kiittelevät Väyrystä opista ja opastuksesta, sekä onnittelevat hyvästä menestyksestä. (4)

 

Väyrysen Terve Helsinki oli näkyvimpiä liikkeitä näissä vaaleissa, joiden tausta ja toiminta herättää kysymysten ohella runsaasti epäilyjä. Sen piirissä oli useita rasistisia sekä juutalaisvihamielisiä lausuntoja antaneita ehdokkaita tai sosiaaliseen mediaan vastaavia lausuntoja kirjoitelleita ehdokkaita. Tällaiset kannanotot yhdistettynä Kristillisdemokraatteihin pääkaupunkiseudulla pistivät väkisinkin pohtimaan sitä, että missä määrin kristillisten harkintakyky petti ja kuinka paljon siihen vaikutti se, että Paavo Väyrynen oli Terve Helsinki–ryhmän keulakuva?

Kristilliset eivät suinkaan ole ainoa puolue, jonka harkintakyky petti ehdokasasettelun suhteen. Menneissä kuntavaaleissa tuntui olevan listoilla suuri joukko hyvin kyseenalaisen taustan omaavia henkilöitä. Rikollisen menneisyyden omaavien ehdokkaiden ohella oli ehdokkaita, joiden lausunnot ja kannanotot herättävät epäilystä. Perussuomalaisten listoilla oli Riihimäellä Gleb Simanov, jonka Johan Bäckmanille sekä Ukrainalta miehitetyille alueille perustetuille ”kansantasavalloille” osoittama tuki on monien tiedossa. Hänen viestittelynsä sosiaalisessa mediassa herättää myös runsaasti kysymyksiä hänen tarkoitusperistä ja siitä, että kenen asiaa hän ajaa. Ei hän ainakaan vähennä kitkaa suomalaisten ja venäläisten välillä, ennemminkin on lisäämässä sitä pienenä osatekijänä.












Gleb Simanov ja Nela Liskova, Ostrava (Tsekki) Donetskin ”kansantasavallan” edustuston avajaistilaisuus (kuvakaappaus - kuvan ottaja ei tiedossa).

 

Tässä kohdin on tietty oikeutettua kysyä, että onko mielipide riittävä peruste evätä ehdokkuus? Simanovin lausunnot ovat sellaisia, että olisi ollut enemmän kuin järkevää harkita hyvin tarkkaa ottaako häntä listoille vaiko ei. Jos minä olisin ollut päättämässä, en olisi hyväksynyt häntä listoille. Tässä kohdin on myös syytä huomioida se, että kyseenalaisella menneisyydellä varustettuja – mahdollisia – tulevia vaikuttajia ei välttämättä ole järkevää päästää mukaan puoluetoimintaan ja näin sisältä käsin hajottamaan puolueorganisaation ohella yhteiskuntaamme. Tällä kertaa Simanov ei päässyt läpi, loppujen lopuksi hän oli – äänisaaliin perusteella – marginaalinen ehdokas ja kenties ihmiset näkivät hänen todellisen minän. Mutta kuten lukuisat esimerkit Euroopasta ja naapurimaista osoittavat, pienetkin häiriötekijät voivat vuosien kuluessa kasvaa merkittäviksi. Olivatko kuntavaalit siis kenraaliharjoitus ja pohjustus tulevia vaaleja silmällä pitäen? Oliko nyt tarkoituksena saada kuntatasolla mukaan kokojoukko ehdokkaita, joiden intressit (tai joiden taustatahojen intressit) eivät käy yksiin Suomen intressien kanssa?


Johtopäätöksiä

Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei pidä yksien vaalien perusteella tehdä. Ei - vaikka se houkuttelevaa olisikin, mutta kun tarkastellaan kehitystä Suomessa ja EU:ssa laajemmin, niin ei voi välttyä ajatukselta, että nyt oli tarkoitus kylvää siemeniä, joiden odotetaan tuottavan satoa tulevina vuosina. Itse pidän tätä lähinnä tunnusteluna, jossa testattiin puolueiden reagointia ja kokeiltiin kuinka helposti eritaustaisia ehdokkaita oli mahdollista saada läpi. Toki mukana on paljonkin sellaisia ehdokkaita joilla ei ole siteitä kolmansiin tahoihin, joilla on korkeintaan itsekkäitä intressejä, mutta esim. Perussuomalaisten epätoivoinen tilanne sai melkoisella varmuudella aikaan sen, että ei oltu niin turhan tarkkoja sen suhteen keitä listoille pääsi, joten se teki puolueesta otollisen kohteen. Pienpuolueista Itsenäisyyspuoluetta voidaan pitää puolueena, joka ei nimestään huolimatta tunnu aidosti ajavan itsenäisen Suomen asiaa. Aiemmin mainittu Terve Helsinki oli Väyrysen näytöstä. Kansalaispuolue ei vielä näihin vaaleihin ehtinyt mukaan ja koska Keskustassa Väyrysellä näytti olevan seinä vastassa, Terve Helsinki näytti olevan väylä, jolla Väyrynen pääsi toteuttamaan omia vallanhaluisia tavoitteita kenties yhdistettynä todennäköisimpien yhteistyökumppaneiden toiveisiin. Paikallisesti oli vieläpä joukko ehdokkaita, joiden tarkoitusperät olivat hyvinkin epämääräiset. Tällaisia löytyy etenkin aggressiivisista maahanmuutonvastustajista Lahdesta Ouluun.

Kuntavaaleissa oli havaittavissa piirteitä jollaisia hyväksi käyttäen Venäjä ja sen puolesta toimivat tahot ovat harjoittaneet pyrkiessään saamaan omia ehdokkaitaan (tai puolueita) mukaan päätöksentekoon. Ukrainassa vastaavaa toimintaa harjoitettiin etenkin Itä- ja Etelä-Ukrainassa, mutta muutamien Venäjää tukevien oligarkkien – kuten Dennis Pushilinin – projektien tarkoituksena oli toimia kautta Ukrainan. Ennen EuroMaidanin alkua ja sitä seurannutta Viktor Janukovitshin pakoa Kiovasta ja vallan vaihtumista Ukrainassa, Pushilinin projekti oli vasta alkutekijöissään mutta kerännyt kannatusta – joskin marginaalisesti – aina Kiovassa saakka. Vastaavia osin venäläisrahoitteisia ”pienpuolueita” ja ”kansalaisliikkeitä” toimi maassa lukuisia, osan ajaessa kaiken aikaa aktiivisesti ”Novorossijaa” tai duginilaista ideologia Euraasiasta. Vastaavaa liikehdintää on havaittavissa Suomessa erityisesti äärioikeistolaisissa kansalaisryhmissä kuin myös kansallissosialistisessa Vastarintaliikkeessä.

Ukraina on kuitenkin vain yksi esimerkki esimerkkien joukossa. Ranskan käynnissä olevat presidentinvaalit käyvät myös oivallisesta esimerkistä siitä kuinka ja miten Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan toisen maan sisäpolitiikkaan ja siinä sivussa myös ulkopolitiikkaan siten, että se olisi Venäjälle edullista. Taloudellinen tuki ja lainoitukset ovat eräs keino saada vaikutusvaltaa puolueissa ja kansalaisliikkeissä. Toimiiko Venäjä vastaavalla tavalla Suomessa? Omien asiamiesten saaminen puolueiden listoille on myös käytössä oleva keino, tätä Venäjä on toteuttanut Suomessa ja voitaneen sanoa, että toteuttaa edelleenkin esim. Kansalaispuolueessa. Mikäli ulotamme tarkastelua vaalien ehdokasasettelun ja puoluetoiminnan ulkopuolelle, esimerkkejä Venäjän olemassa olevasta – suorasta tai epäsuorasta – vaikutuksesta löytyy kohtuudella. Osa tällaisesta vaikuttamisesta heijastelee maamme turvallisuuspolitiikkaan, kuten Fennovoimaenergiakysymyksenä” ja Nord Stream 2ympäristökysymyksenä”, jotka kumpikin ovat kuitenkin osa Venäjän hybridisodankäynnin välineistöä energiasektorin osalta. Ne ovat siis ennen kaikkea turvallisuuspoliittisiakysymyksiä ja sellaisina ne pitäisi ensisijaisesti huomioida.

Mielestäni on varsin kestävällä pohjalla sen suuntainen ajatus, että kuntavaalit olivat kenraaliharjoitus tuleva silmällä pitäen. Puolueiden tulisi tehdä tulevat vaalit huomioiden selkeä linjanveto ja erityisesti tiukentaa linjaa sen suhteen millaisia ehdokkaita listoilleen jatkossa ottavat ja kenen kanssa ryhtyvät tekemään yhteistyötä ja millä ehdoin. Eduskuntavaaleissa ei ole suotavaa, että tapahtuu sama minkä näimme tapahtuneen Helsingissä kristillisten ryhtyessä yhteistyöhön Terve Helsinki kanssa. En näe mahdollisena sitä, että näiden – tällä hetkellä – marginaalissa olevien voimien kanssa ryhdytään tekemään yhteistyötä. Tällaisia puolueita ja ryhmiä ovat aiemmin mainitut Kansalaispuolue ja Suomi Ensin, samaan joukkoon voidaan laskea esim. Itsenäisyyspuolue. Yhteistyö ei ole toimiva tie, koska heidän tarkoituksena ei ole ryhtyä rakentavaan yhteistyöhön – heidän tarkoitus on hajottaa, luoda eripuraa, synnyttää epäsopua, murentaa yhteiskunnallisia rakenteita puoluerakenteiden ohella. Sama pätee kansalaisjärjestöihin ja vastaaviin ryhmiin, heillä on samat tarkoitusperät sen ohella, että saattavat olla näennäisen halukkaita yhteistyöhön ja kanssakäyntiin. Tällaisena voidaan pitää vast’ ikää perustettua Uusi suomalais-venäläinen yhdistys RUFI’ia, joka tosin viestinnän perusteella ei näytä etsivän yhteistyökumppaneita. (5)

Meidän on syytä muistaa se tosi asia, että vaikka me emme ole sodassa Venäjä näkee tilanteen aivan toisin. Sen ohella, että Venäjä sotii Ukrainassa Syyrian ohella, se on toteuttanut Euroopassa hybridisodankäyntiin kuuluvia operaatioita sen ohella, että on aktiivinen vaikuttaja puolueiden ja kansalaisryhmien sekä organisaatioiden (NGO:t) kautta.

 

Marko



1. https://euobserver.com/foreign/137624
2. http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html
3. http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704112200100985_uu.shtml
4.  Marco de Wit ”Vaalivalvojaiset”: https://www.youtube.com/watch?v=-4twLA0cfZI
5. https://www.facebook.com/rufiyhdistys/?hc_ref=SEARCH&fref=nf