Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Kerrotaanko Venäjästä vain satuja

Kerrotaanko Venäjästä vain satuja

Docventures haastaa katsojansa näyttämällä neloskauden ensimmäisenä elokuvana Venäjän valtion virallista tiedotuslinjaa edustavan ”World Oderin” – elokuva on Riku Rantalan mukaan ”samanaikaisesti sekä avartavaa että häiriinnyttävää katseltavaa”. Kuten Rantalakin toteaa, se on ensisijaisesti suunnattu venäläisille katsojille, se kertoo ”venäläisen tarinan” todellisuudesta. Elokuvasta ja Riku Rantalan esittelystä (1) tulee kuitenkin mieleen hänen aikanaan Helsingin Sanomiin kirjoittamansa kolumni ”Haluaisin kuulla Venäjästä muutakin kuin satuja” (2) – kolumnin luettuani ensinnä mieleeni nousi kuitenkin kysymys, onko Venäjästä kirjoitettu satuja, ja jos on, ovatko sadut kummunneet todellisuudesta? Ajatukseni ovat ristiriitaiset luettuani Rantalan kirjoituksen maaliskuulta 2014 ja kun vertaan niitä tapahtumiin ennen kirjoitusta ja etenkin kirjoituksen jälkeen, huomaan katsoneeni itse maailmaa aivan toisenlaisten kiikareiden läpi.

Mutta palataan nyt World Oderin pariin, sen esittelytekstissä Rantala kirjoittaa seuraavaa:

Meidän mediassamme Venäjä näyttää lähinnä koulun pihalla pullistelevana kiusaajana, joka ahdistelee pienempiään minkä ehtii. Mutta millainen on maailma koulukiusaajan vihatun pään sisällä? Onko kaikki, mitä Venäjä tekee, vain šakkimuuveja tulevaan miehitykseen? Vai kannattaisiko meidän Venäjän virheiden osoittelun lisäksi miettiä erilaisten maailmanpolitiikan voimatoimijoiden motiiveja – ja joskus pohtia vaihteeksi naapurin näkökulmaa?

Kannattaako meidän pohtia tässä tapauksessa Venäjän näkökulmaa – pohtia sen tekoja ja niiden tekojen seurauksia. Etenkin seurauksia on syytä pohtia mutta tietenkin on syytä uhrata ajatuksia myös tekojen syille – miksi Venäjä on toiminut, kuten on toiminut. Miksi Venäjä on valinnut strategiakseen uhkakuvien luonnin ja aggressiivisen imperialistisen politiikan? Miksi Venäjä haluaa rakentaa vihollisuuksia naapureidensa kanssa ja miksi se on ryhtynyt propagandassaan luomaan uhkakuvia, joilla ei välttämättä ole sijaa todellisuudessa? Etenkin miksi käyttöön on otettu neuvostoaikainen retoriikka, omien ongelmien sijaan katse kohdistetaan ulkomaihin – länteen – ja perivenäläiseen tapaan maan ongelmista syytetään länttä. Vihollinen tulee Venäjälle lännestä, missä on toki historiallista perää, mutta onko se enää tästä ajasta?

Kolmisen viikkoa sitten Krimillä Sevastopolissa järjestetyssä showssa palattiin menneisyyteen. Yön susien (Ночные Волки) Aleksandr ”Kirurgi” Zaldostanov palasi suoraan 30-luvun neuvostoaikoihin showssa, se oli rakennettu ”perinteitä vaalien” ja siitä henki voimakas kaipuu Stalinin aikoihin, diktaattorin, jonka kontolla on miljoonia ja taas miljoonia uhreja ja jota tämän päivän Venäjä on Putinin johdolla voimakkaasti rehabilitoimassa. Krimillä järjestetty neuvostoaikoja henkinyt propagandashow on vain yksi esimerkki mielen kaipuusta ”vanhoihin hyviin aikoihin”, jolloin valtakunnassa oli vain yksi johtaja ja yksi totuus. (3)

Krimin juhlallisuudet liittyivät haaveeseen – kuvitelmaan -  viidennen imperiumin rakentamisesta. Prokhanovin neljä aiempaa imperiumia olivat: Kiev ja Novgorod, Moskovan ruhtinaskunta, Romanovit Pietarissa ja sitten Stalin. Onko viides imperiumi Putinin imperiumi? Edellä viljellystä retoriikasta tulee samalla tapaa mieleen 30-luku, ei kuitenkaan neuvostovaltio vaan Hitlerin Saksa ja kolmas valtakunta. Imperiumeja rakennetaan – rakennetut imperiumit sortuvat aikanaan. Tämän hetken näyttöjen perusteella en uskalla luvata kovinkaan pitkää ikää viidennelle imperiumille. Näkeekö se edes tämän vuosikymmenen loppua?








(kuvankaappaus youtube) 

Samaa sarjaa ovat Stalinin muistoa vaalivat muistomerkit ja rintakuvat, joita Venäjällä ja sen miehittämillä alueilla on pystytetty. Viimeksi Venäjällä Tverin alueella elokuussa 2016 paljastettiin Stalinin kunniaksi pystytetty rintakuva ja joulukuussa 2015 miehitetyssä Luhanskissa muistettiin rintakuvan paljastamisen myötä Stalinia, jonka kontolla on useampi miljoona tapettua ukrainalaista kulakkien karkotuksissa ynnä joukkosurmissa että 30-luvun ukrainalaisia koskettaneessa kansanmurhassa – holomodorissa.

Minun silmin katsoen, Venäjä antaa syyn näille ”saduille” joita siitä kerrotaan. Venäjällä oli mahdollisuus vuosituhannen alussa, sen katse oli suunnattu länteen – se ei aktiivisesti luonut lännestä uhkakuvaa eikä pitänyt yllä viholliskuvaa. Venäjä teki aktiivisesti yhteistyötä lukuisten länsimaisten järjestöjen ja organisaatioiden kanssa – myös NATO:n. Onpa Venäjällä Putinin aikakaudellakin leikitelty ajatuksella NATO:on liittymisestä – se aika kuitenkin on mennyt, Venäjä valitsi toisen tien ja hylkäsi yhteistyön lännen kanssa. Miksi Venäjä hylkäsi loistavan tulevaisuuden valiten sulkeutumisen ja eristäytymisen ja myöhemmin muuttuen entistä aggressiivisemmin rakentamaan viholliskuvaa? Viholliskuvaa, joka ei välttämättä edes vastaa todellisuutta. Tämä kaikki olisi ollut vältettävissä, jos länsi olisi nähty Moskovassa kumppanina vihollisen sijaan. Onko katse syytä suunnata Moskovaan – Kremliin ja siellä Putiniin, että hänen lähipiiriin, joka on demokratian ja avoimuuden lisäämisen sijaan kunnostautunut lähinnä demokratian vastaisten toimien ajamisessa ja näiden toimien myötä eristänyt Venäjää maailmasta? Sanoisin, että on - uhkakuvien luominen ja ylläpitäminen ajaa heidän asiaa, mutta ajaako se venäläisten asiaa – kansan asiaa? Ei, aivan kuten olen useamman kerran todennut, Venäjän ja venäläisten suurin vihollinen ei tule maan rajojen ulkopuolelta, ikävä kyllä Venäjän ja kansan suurin vihollinen löytyy maan rajojen sisäpuolelta. He ovat heitä, joiden tekojen tähden lännessä kirjoitellaan Venäjän narratiivia tukevia kirjoituksia sen sijaan, että avattaisi silmät ja uskallettaisi puhua asioista niiden oikein nimin.

Venäjästä kerrotuissa ”saduissa” on taustalla enemmän kuin ripaus todellisuutta. Ikävä kyllä meidän ei tarvitse keksiä näitä satuja, venäläiset ”sadunkertojat” kehittävät ne meidän puolesta – me näemme näiden ”satujen” toteutumia ympärillämme päivittäin. Venäjän ”sadunkertojat” kertovat satuja uhkaavasta lännestä, lännestä, joka tulee ja ryövää venäläisen kansan, he kutovat verkkoa, johon lopulta itse takertuvat.

 

Se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!

 

Marko


1. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/05/venajan-propagandaa-suomen-telkkarissa-vielapa-veronmaksajien-rahoilla
2. http://www.hs.fi/matka/a1396046654948?jako=ecaeafbc97ca0ba6da8c48bcc82094f5&ref=tw-share
3. https://www.youtube.com/watch?v=ajqr2SPip8w