Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Kenen viestiä välität eteenpäin?

Kenen viestiä välität eteenpäin?

Sosiaalisessa mediassa sekä erilaisilla foorumeilla on käyty kiivasta keskustelua pidemmän aikaa, monelle foorumille leimallista on vihapuheeksi nimitetty viestintä – toisinaan kyse on selkeästä vihapuheesta, joskus erilaisista mielipiteistä, joita ei tahdota sietää. Olen seurannut useampaa foorumia sekä erilaisia sosiaalisen median alustoja jo pidemmän aikaa, selkeämpää polarisaatiota – jakautumista – aloin havaita laajemmassa mitassa syystalvella 2013 EuroMaidanin myötä. Tuolloin keskustelu seuraamillani foorumeilla pysyi kuitenkin aisoissa, koska ei vielä mukana ei ollut selkeää voimaa, joka lisäisi painetta pesään omalla toiminnallaan. Seuraavan vuoden (2014) kevättalvella keskustelu kiihtyi entisestään, tuolloin foorumeille alkoi ilmaantua myös Suomessa voimakkaammin selkeää disinformaatiota ja räikeää propagandaa – totuus alkoi menettää monien puheissa merkityksensä, surutta linkitettiin mitä aineistoa tahansa, joka vain jollain tapaa ”todisti” oman ajattelun tai oman puolen toiminnan oikeutetuksi.

Tuolloin alkaneen keskustelun aallot näkyvät edelleen, keskustelussa esille nousi ensimmäistä kertaa laajemmin nimitys trollit ja heillä viitattiin erityisesti Venäjän tarinaa ja propagandaa eteenpäin välittäviin keskustelijoihin. Omien havaintojeni mukaan kevättalvella nähtiin ensimmäinen voimakkaampi kahtiajakautumisen ja aggression lisääntymisen aika, en kuitenkaan voi sanoa, että vielä tuolloin olisin ollut todella huolestunut keskustelun saamasta käänteestä, että tuolloin ”invaasio” seuraamilleni foorumeille olisi ollut voimakkaimmillaan.

Samaisen vuoden myötä aggressio lisääntyi keskustelussa, Venäjän narratiivia alettiin toistamaan entistä useammin ja entistä laajemmalla rintamalla. Otin osaa keskusteluun hyvin aktiivisesti, yritin järkähtämättä korjata selkeimpiä virheitä, nostaa esille huomioita, joihin Suomessa ei välttämättä kiinnitetty riittävästi huomiota. Käymissäni keskusteluissa liikuttiin vielä hyvin voimakkaasti Ukrainan sodassa, tilaa alkoi myös saada Baltian alueella lisääntyvä jännitys. Tein ensimmäisiä havaintoja selkeän keskitetyistä ”offensiiveista” keskustelufoorumeille, lyhyen ajan sisään saattoi ilmaantua lukuisia Venäjän narratiivia toistavia keskustelijoita – viestintä vaihteli aggressiivisesta maltillisempaan ja jopa sivistyneenoloiseen ”Mutta kun USA” -keskusteluun, jolla fokus pyriittiin siirtämään syrjään itse aiheesta Venäjän sotatoimista Ukrainassa.

Merkittävin aggression lisääntyminen tapahtui kuitenkin vasta 2015 kevättalven aikana, jolloin Välimeren yli Libyasta Italiaan alkoi saapua entistä enemmän turvapaikan hakijoita sekä paremman elämän toivossa kohti Eurooppaa matkustavia. Tämä oli kuin taivaanlahja useille vasta- ja valemedioille, etenkin Ilja Janitsikin kipparoimalle MV-lehdelle. Näiden tapahtumien myötä aggressiivinen keskustelu alkoi lisääntyä olennaisella tapaa – alettiin saada polttoainetta, jolla kiihdyttää keskustelua ja josta saada voimaa hyökkäyksiin.

Vuoden 2015 kevään ja kesän aikana Euroopassa tehtiin eittämättä lukuisia virheitä. Moni EU-maiden kesken solmittu sopimus alkoi menettää merkitystään, kun entistä useampi maa ryhtyi tekemään itsenäisiä valintoja sen suhteen, kuinka selviytyä pakolaiskriisiksi yltyneestä tilanteesta. Käytän nyt tietoisesti termiä ”pakolaiskriisi”, koska mielestäni kyseisen kesä ja sitä seurannut syksy olivat monella tapaa kriittistä ja kriisinaikaa Euroopassa. Useammalla taholla syyttävä katse kohdistui Saksaan ja Angela Merkeliin, rehellisyyden nimissä on todettava, että tuolloin Merkel teki syystä tai toisesta selkeitä virheitä, jotka omalta osaltaan heijastelivat kautta EU:n. Näistä virheistä on syytä ottaa opiksi, jotta niitä ei toisteta, jotta kyetään vastaisuudessa säilyttämään paremmin yhtenäinen linja.

Tällaiset tapahtumat yhdistettynä leviäviin huhuihin ja tarkoitukselliseen disinformaatioon lisäsivät entisestään epävakautta, samalla vihapuheen ja aggression määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Suomessa tässä viestinnässä kunnostautuivat muutamat vasta-/valemedian julkaisut, näkyvimpänä edelleen MV-lehti. Tässä kohdin on syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan, tekikö perinteinen media virheitä viestinnässä ja jos teki, niin mitä? Syyttävä sormi kohdistui etenkin Yleisradion ja Helsingin Sanomien suuntaan, toissijaisesti muihin valtamedioihin. Voidaan sanoa, että paikoin viestintä ja uutisointi oli idealistista ja niitä negatiivisia uutisia ei välttämättä käsitelty mediassa – ne jäivät marginaaliin, mikä riitti todisteeksi monille siitä, että valtamedia valehtelee. On totta, että tuolloin muutamat sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät teemat ohitettiin tai jätettiin liian vähälle huomiolle, niihin ei suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Tässä on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos vuoden 2016 kuluessa. Entistä useammin esille on nostettu erilaiset uhkatekijät terrorismista väkivaltarikollisuuden kautta osattomuudesta johtuvan turvattomuuden tunteen lisääntymiseen saakka. Turvapaikanhakijoiden roolia ei ole enää työnnetty marginaaliin, eikä etenkään turvapaikanhakijoiden joukossa Eurooppaan ja Suomeenkin tulleiden terroristien sekä radikalisoituneiden taistelijoiden roolia. Monia raivostuttanut ”satu punahilkasta” on jäämässä taka-alalle, kun samalla vaikeista turvallisuuteen liittyvistä aiheista on keskusteltu eikä aiheen esille nostajia ole suoralta kädeltä tuomittu harhaisiksi tai pelonlietsojiksi, mutta tässä kohdin on syytä huomioida se, kuinka asiansa esittää ja millä äänenpainolla. Asiallinen ja kriittinenkin analyysi on sallittua, kun pysytellään aiheessa leimakirveiden heiluttelun sijaan.

Tätä kaoottista tilannetta niin sisäiset kuin myös ulkoiset tahot käyttivät häikäilemättä hyödykseen. Toiminnallaan ne hajottivat yhteiskuntaa, syöttivät lisää disinformaatiota ja kylvivät vihapuhetta, joka kohdistui laajaan joukkoon heidän vastustajia – ihmisiä, jotka eivät muodostaneet yhtenäistä joukkoa. Euroopan ulkopuolelta kohdistettiin eriasteisia informaatio-operaatiota useampaan EU-valtioon. Tässä toiminnassa kunnostautui Venäjä, tammikuussa 2016 se järjesti Saksassa ”Tapaus Lisa” informaatio-/disinformaatio-operaation. Suomeen kohdistui omaa painostusta ja samalla venäläispropaganda sai tilaa lisää sen liittyessä entistä enemmän pakolaiskriisiin ja pakolaisten synnyttämiin ongelmiin, joista osa perustui todellisiin tapahtumiin, huomattava osa oli kuitenkin disinformaatiota/propagandaa/liioittelua.

Entistä useammalla taholla Putinin Venäjä nähtiin toivona ja rappeutuneen Euroopan pelastajana. Venäjän tarina sai enemmän tilaa ja hyväksyntää. Huomasin, että propagandan ja vihapuheen määrä kasvoi kasvamistaan, siitä huolimatta, että pakolaiskriisi alkoi laantua ja toimet Euroopassa alkoivat tuottaa tulosta, tätä tehostuvaa työtä romuttivat osaltaan lukuisiin onnistuneisiin iskuihin pystyneet terroristit. Edellisen vuoden aikana moni poliitikko ja aktivisti jakoivat entistä enemmän venäläispropagandaa, esiintyi puhetta, kuinka Putin kykenisi pelastamaan invaasion kohteeksi joutuneen Euroopan ja Suomen.








Kokonaisuudessaan tämä puhe on hyvin huolestuttavaa, sitä esiintyy kautta Euroopan – mukana on hyvinkin vaikutusvaltaisia tahoja, toisaalta sitten suuri joukko aktivisteja ja ryhmittymiä. Näin on Suomessakin, puolueprojekteista (Suomi Ensin! -ryhmä, Reformi -liike) alkaen ja päättyen erilaisiin ääriryhmittymiin (esim. Vastarintaliike). MV-lehti taustoineen oli mukana hyvin aktiivisesti, Venäjän tarinaa ja samalla aggressiivista leimaavaa keskustelua välitti eteenpäin Johan Bäckman tukijoineen (Bäckman & co kuuluivat myös MV-lehden taustatoimijoihin) – voidaan sanoa, että näiltä osin jäljet johtavat suoraan Venäjälle. Väyrysen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenineen laskisin tähän samaan joukkoon.

Venäjän tarinaa levitettiin myös näennäisesti sivistyneempiä kanavia myöten, Vastavalkean voidaan sanoa edustavan verkkojulkaisua, joka välittää Venäjän tarinaa eteenpäin esiintyen samalla asiallisena ja älyllisenä perinteisen median haastajana. Samaa seuruetta näyttää olevan useampi poliittinen vaikuttaja ja moni asiantuntija, joiden taustalta löytyy eriasteisia kytköksiä Venäjälle. Perinteistä mediaa haastettiin siis monelta puolelta, informaatio ja disinformaatio sekoittuivat toisiinsa – ihmisten oli vaikeampi päästä perille taustoista, totuus ja vale alkoivat menettää merkitystään. Tässäkin yhteydessä moni päätyi tulkitsemaan viestintää siten, että kukaan ei puhu totta, mikä oli juuri sitä mitä Venäjä on ajanut takaa useamman vuoden ajan. Totuus menettää merkityksensä.

Kuvion ollessa tämän, on mielestäni tärkeää, että vastuulliseen toimintaan pyrkivät tahot pysyttelevät tosiasioissa ja erityisesti välttävät yliampuvaa viestintää, sellaista jolla luodaan jännitteitä ja vastakkainasettelua. Kyseenalaisesta ja monelta osin Venäjän narratiiviin sopivasta viestinnästä käy esimerkkinä maanpuolustus.net -twitter viestintä vuodenvaihteelta. Ongelmallisena näen etenkin tavan, jolla asia esitettiin kuin myös ajankohdan – vuodenvaihteen, jolloin seuraava twiitti ja sitä seurannut viestintä on kovin leimallista.




















Viestittäjänä ollessa maanpuolustus.net -foorumin, moni voi mieltää viestinnän olevan foorumin mielipiteen yksittäisen henkilön mielipiteen sijaan. Tilin ollessa maanpuolustus.net, on mahdollista tulkitta asia siten, että maanpuolustus.net -foorumilla luodaan uhkakuvia uppoavasta lännestä, mikä sopii erinomaisesti useamman tahon ajatuksiin ja epäilemättä viestintä otettiin tyytyväisyydellä vastaan siinä ryhmässä, joka etsii ”totuutensa” MV-lehdestä.

Twiittiä seurannut keskustelu polarisoitui hyvin pian, jollain tasolla se jakoi myös turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osallistuvia henkilöitä etenkin foorumilla. Tämä näkyy foorumilla käytävässä keskustelussa. Tällaiset jakautumiset ovat sellaisia jotka eivät edesauta turpo-keskustelua, itse en näe kokonaisuutta siten, että twitteristit ovat parempia kuin foorumilla keskusteluun osallistuvat, mutta tätäkin ajattelua foorumilla esiintyy. Kummassakin alustassa on hyvät puolesta, kummankin tahon keskustelijoita on syytä arvostaa, minkä useampi keskustelija foorumillakin näyttää unohtavan. Nyt kuitenkin toistetaan juuri sitä narratiivia, jota on toistettu MV-lehdessä kuin myös Venäjän välittämässä propagandassa.

Koko käynnissä olevan keskustelun kannalta suurimpana ongelmana näen foorumilla joidenkin keskustelijoiden esille nostaman ajatuksen siitä, että twitterissä ”heidät pyritään vaientamaan”. Tähän teemaan turpo-keskustelija Rysky Riiheläinen kommentoi osuvasti seuraavaa (seuraava lainaus hänen luvalla meidän keskinäisestä keskustelusta):

’Ne haluavat vaientaa meidät”

Jotkut ajattelevat, että kyseessä on jonkinlainen eliitin vaientamisyritys, koska heidän ei haluta puhuvan tärkeitä asioista vapaasti. Tämä on itse asiassa minusta se kaikkein ikävin tulkinta. Nyt jos koskaan on tärkeää puhua ja jakaa tietoa. Mp.netin kaltaiset foorumit ovat kullanarvoisia, mutta palstan vetäjä, kuka lienee, kantaa näitä Moskovassa tehtyjä "Eurooppa palaa" -kylttejä, eikä edes tajua mitä tekee. Saa olla kovasanaisestikin kriittinen maahanmuuttopolitiikka kohtaan ja suorastaan pitää olla huolissaan terrorismin uhasta, joka siihen osittain liittyy, mutta tuollainen hysteria ei palvele ketään eikä mitään. Paitsi Kremliä.”

En ryhdy arviomaan maanpuolustus.net -foorumi vetäjän henkilökohtaisia motiiveja viestinnälleen, mutta se on tunnustettava, että hänen viestinnän henki ei edesauta käynnissä olevaa keskustelua, ja kuten Riiheläinen toteaa, hysteria ei palvele ketään eikä mitään. Paitsi Kremliä. Ja sen myötä tahoja, jotka välittävät aktiivisesti eteenpäin Venäjän disinformaatiota ja heidän ”tarinaa”, johon foorumin taholta – toivottavasti – tahattomasti vuodenvaihteen viestinnällä osallistuttiin.

Otin tämän yksittäisen viestin nostattaman keskustelun esimerkiksi siitä, mikä vaikutus viestinnällä on, millaisia mielleyhtymiä se nostattaa, kuinka tärkeää on huomioida se, miten asian esittää. Pienet nyanssit voivat olla merkityksellisempiä kuin ennalta voi arvata. Etenkin kun esiinnytään instituutioiden ja organisaatioiden nimissä, tänä aikana on syytä kiinnittää huomiota viestintään. Ehdoin tahdoin ei pidä antaa propaganda-aseita opponentin käyttöön, vihollisesta puhumattakaan. Tästä on puhuttu viime aikoina paljon - lukuisissa yhteyksissä, jolloin on lausuttu harkitsemattomia sanoja, sellaisia joiden voidaan katsoa tukevan Venäjän kertomaa tarinaa ja siinä samalla luovan sekaannusta ja epävarmuutta.  Muistuu syksyltä presidentti Tarja Halosen sanat Valdai Clubissa: ”Hyvä Vladimir, olin jo huolissani…” (1) 

 

Marko


1. http://blog.maanpuolustus.net/tarja-halonen-hyva-vladimir-olin-jo-huolissani/