Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Ukrainassa on ”sisällissota” – Venäjän ääni Suomessa

Ukrainassa on ”sisällissota” – Venäjän ääni Suomessa

Otsikon virheellistä termiä ”sisällissota” viljellään Suomessa usein. Miksi termi on virheellinen, pyrin avaamaan sitä alustuksen jälkeen.

Venäläisjoukkojen suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä tulee pian kuluneeksi kolme vuotta – venäläisjoukot miehittivät niemimaan helmikuun lopulla 2014. Itä-Ukrainassa polkaistiin pystyyn separatismi Venäjän voimakkaalla tuella ja merkittäviltä osin venäläisvoimin keväällä 2014 tarkoituksenaan irrottaa laajoja alueita etelä- ja itä-Ukrainasta, joko itsenäisiksi ”nukkevaltioiksi” tai liitettäväksi myöhemmin osaksi Venäjää. Tarkoitusperät lienevät samat kuin Moldovassa ja Georgiassa, luoda alueellista epävakautta ja näin vaikeuttaa olennaisilta osin yhteiskunnan rauhanomaista toimintaa ja kehittämistä – Ukrainankin tapauksessa hankaloittaa länsi-integraatiota. Kevään ja alkukesän 2014 myötä taistelut Donbasissa (Itä-Ukraina) laajenivat, samalla Venäjän suorasta osallistumisesta taisteluihin saatiin entistä enemmän suoria ja välillisiä todisteita. Merkittävänä kulminaatiopisteenä voidaan pitää heinäkuun 17. 2014, jolloin Venäjän tukemien ”kansantasavaltojen” hallinnassa olevilta alueilta laukaistiin Novator 9K37 M1 Buk it-ohjusjärjestelmästä ilmatorjuntaohjus, jolla pudotettiin Malaysia Airlinesin lento MH17. Viimeistään elokuun lopun tapahtumien olisi pitänyt toimia silmien avaajana, tuolloin viimeisiään vetelevät ”kansantasavallat” käänsivät taisteluiden kulun hetkessä päinvastaiseksi, mikä ei olisi onnistunut ilman Venäjän voimakasta tukea ja suoraa sotilaallista osallistumista sotatoimien kulkuun. Venäjän suorasta osallistumisesta eri rintamalohkoille jäi myös todisteina suuri joukko tuhoutunutta/hylättyä kalustoa Itä-Ukrainaan muutamien kiinni jääneiden sotilaiden ohella, jotka kuuluivat 331. Kaartin maahanlaskurykmenttiin – sijoituspaikkana Kostroma, Moskovasta koilliseen. (1)












Kuvan BMD-2 IFV on rekisteri- ja tunnistetietojen mukaan kuulunut Venäjällä Pskoviin sijoitetulle 76. VDV maahanlaskudivisioonalle. Kyseisen divisioonan osallistumisesta Ukrainan sotaan elokuussa 2014 on löytynyt todisteita divisioonan sijoituspaikan (Pskov) sotilashautausmailta, joille on haudattu elokuun taisteluissa kuolleita sotilaita.

Tämä Ukrainassa – Euroopassa – käytävä sota on jatkunut jo kolmisen vuotta. Näyttöä Venäjän osallisuudesta sotaan Krimin niemimaan miehittämisestä lähtien on merkittäviä määriä eri tavoin kerättynä. Tästä huolimatta on suorastaan oudoksuttavaa, että edelleen Suomesta löytyy merkittäviksi luonnehdittavia henkilöitä, jotka toistavat Venäjän kertomusta Ukrainan ”sisällissodasta”. Viimeisin tällainen merkittävämmäksi luonnehdittava resonoija oli Kansalaispuolueen perustaja, pitkän poliittisen kokemuksen omaava Paavo Väyrynen, joka Uuden-Suomen puheenvuorossaan toisti Venäjän tarinaa lännen vastuusta Ukrainan ”sisällissodan” syttymiseen:

Nulandin saama erokirje on ilmeinen merkki siitä, että Donald Trumpin johtama hallitus on arvioimassa uudelleen Yhdysvaltain suhtautumisen Ukrainan kriisiin. Se voi olla alku prosessille, jossa länsimaat Yhdysvaltain johdolla myöntävät, että niillä on osavastuu Ukrainan sisällissodan ja siihen liittyneen kansainvälisen kriisin syttymisestä.” (2)

Huomioitavaa Väyrysen kirjoituksessa on myös se, että hän ei sanallakaan viitannut muihin tahoihin, jotka mahdollisesti olisivat vastuullisia Ukrainan tilanteen kriisiytymiseen ja lopulta sotaan. Väyrynen mainitsee vain ”länsimaat Yhdysvaltain johdolla”, ei Venäjää, eikä niitä todellisia syitä, jotka ajoivat ihmiset Maidanille marras-joulukuussa 2013. Väyrysen kirjoitus on kaikkiaan tosiasioita kiertelevä ja ongelmallinen, koska hän ei huomioi kuin yhden ainoan näkökulman, jossa on tuttu Kremlin kaiku.

Väyrynen ei kuitenkaan ole ainoa keskustalaispoliitikko, joka toistaa merkittävässä määrin Venäjän välittämää tarinaa. Keskustan tuleva presidenttiehdokas Matti Vanhanen toisti kirjassaan Ulkopolitiikkaa (s. 41) samaa Venäjän kuiskuttelemaa tarinaa. (3)









Tässä arviossa merkittävin virhe sisältyy aikajänteisiin terminologian ohella. Ensinnä on syytä huomioida se, että venäläisjoukot miehittivät Krimin niemimaan vain muutama päivä sen jälkeen kun Janukovitsh oli paennut Kiovasta eli mitään ”sisällissotaa” tai muutakaan laajamittaista konfliktia ei edes ollut käynnissä Ukrainassa sinä hetkenä kun venäläisjoukot suorittivat Krimin niemimaan miehityksen paikallisorganisaatioiden sekä Venäjältä saapuneiden tukiryhmien myötävaikutuksella, joiden eräs tehtävä oli synnyttää kuvaa siitä, että miehityksellä on kansanjoukkojen voimakas tuki. Luettuani Vanhasen teosta, oikaisin häntä tästä aikajännettä koskevasta merkittävästä virheestä, oikaisustani huolimatta hän pysyi arviossaan, toisin sanoen ensin oli sisällissota ja vasta sitten niemimaan miehitys.

Väyrynen on retorisissa keinoissaan olennaisesti suoraviivaisempi sälyttäen vastuun hyvin voimakkaasti länsimaiden harteille, häneen verrattuna Vanhasen tyyli on maltillisempi – sovittelevampikin – mutta samalla tapaa myös hänen viestien taustalta kuultaa sävel, jota Kreml mielellään kuuntelee.

Ei liene yllättävää, että kesäkuussa 2015 – reilu vuosi sotatoimien alun jälkeen – toimittaja Maijaliisa Siira (Naiset Rauhan Puolesta) kirjoittaa SKP:n artikkelissa ”Ukrainan sisällissota rauhanliikkeen koetinkivi”:

Euroopan, mutta erityisesti Suomen ilmapiirissä on tapahtunut suuri muutos viimeisen runsaan vuoden aikana. Valtamediamme on ryhtynyt lietsomaan sotaa keksimällä päivittäin uusia uhkakuvia, jotka tulevat naapuristamme Venäjältä. Ukrainassa käydään sisällissotaa.” (4)

Artikkeli on toisintoa Venäjän välittämästä tarinasta, kuitenkin sillä muutoksella edellisiin esimerkkeihin, että Siiran kirjoituksessa Venäjä on aktiivisemman toimijan sijaan erityisesti uhri, jota NATO uhkaa. Tämä on vielä pidemmälle vietyä Venäjän narratiivin toistamista, Venäjälläkin Venäjä nähdään uhrina, jonka olemassa oloa läntinen maailma uhkaa ja johon uhkaan Venäjä on vastannut. Olen sitten Neuvostoliiton hajoamisen pohtinut useammankin kerran sitä, että mikä saa vakaumukselliset vasemmistolaiset edelleen kumartamaan niin syvään idän suuntaan ja toistamaan Moskovan välittämää strategiaa, vaikka nyky-Venäjä on hyvin kaukana siitä, mitkä Leninin ideologiset tavoitteet aikoinaan olivat? En nyt ryhdy tässä yhteydessä tämän syvällisemmin pohtimaan syytä käytökseen, se kummunnee menneisyydestä ja nivoutunee voimakkaasti ideologiseen Yhdysvaltojen ja lännen vihaamiseen, jolle ei etenkään nykymaailmassa pitäisi olla mitään järkiperäistä syytä.

Moskovaa myötäilevään retoriikkaan turvautuu Suomessa edellä mainittujen ohella suurehko joukko poliitikkoja, osalla toiminta on suurelta osin Venäjän merkityksen vähättelyä, jossa muistetaan korostaa sitä, kuinka NATO on toimillaan lisännyt jännitettä Itämerellä ja Venäjän lähialueilla. Sosiaalidemokraateista löytyy useampikin poliitikko, jotka toistavat tätä Venäjän roolia ja merkitystä vähättelevää liturgiaa, heidän joukossa on puolueen riveistä presidenttiyteen noussut Tarja Halonen sekä entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Samalla tapaa marginaaliryhmistä ja puolueista löytyy henkilöitä, jotka turvautuvat ajatteluun, joka on lähtöisin Kremlin muurien sisäpuolelta. Tässä yhteydessä on syytä erikseen mainita Paavo Väyrysen puolueprojekti Kansalaispuolue sekä Ilja Janitskinin oma projekti Reformi.

Poliitikkojen ohella myös tutkijapiireistä löytyy merkittäviä määriä henkilöitä, jotka toistavat Venäjälle myönteistä tarinaa tai jopa vähättelevät Venäjän toimia Krimin miehityksessä ja Itä-Ukrainan sodan mobilisoijana. Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron surullisenkuuluisat arviot ja analyysit kevättalvelta 2014 ovat jääneet monien mieleen:

”- Putin sanoi ihan suorasanaisesti, että Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään.” (5)

Kangaspuro on saanut lausunnoillaan hyväksyntää useammaltakin taholta – samoin ajattelevat näyttävät nojaavan toinen toisiinsa. Tässä yhteydessä voidaan huoletta mainita nimet Risto Volanen, Pekka Visuri, myös Heikki Patomäki (vas) pyrkii selittämään Venäjän aggressiot parhain päin ja näin toistamaan Venäjän narratiivia.

Puheet Ukrainan sisällissodasta toistavat samaa mantraa, jota Putin käytti Itä-Ukrainan sotatoimien alkaessa keväällä 2014 – YLE otsikoi uutisen 23.5.2014: Putin: ”Ukrainassa täysimittainen sisällissota” – jota täydentää toistettu hokema ”Venäjän toimet Krimin niemimaalla pelastivat alueen suuremmalta tragedialta”, mikä sekään ei nykytietämyksen valossa pidä paikkaansa.

Tässä on lyhyehkö kattaus henkilöistä, jotka ovat aktiivisesti esittäneet Venäjän narratiiviin sopivaa tarinaa Ukrainan ”sisällissodasta”. Jätin tarkoituksella mainitsematta muutamia merkittävimpiä venäläispropagandan välittäjiä, kuten Johan Bäckmanin ja Donetskin suunnalla vaikuttavan propagandasoturi Janus Putkosen. Tässä vaiheessa moni esittänee kysymyksen siitä, mitä todisteita Venäjän aktiivisemmasta osallistumisesta sitten on olemassa. Todennäköisesti osalle mikään esittämäni todiste ei ole riittävä. Kuten mainitsin, olen käynyt lyhyehkön sähköpostivaihdon Matti Vanhasen kanssa, sen seurauksena havaitsimme olevamme asiasta erimieltä, joten en nähnyt perusteellisena keskusteluyhteyden jatkoa, näkemysero on niin merkittävä.

Todisteita

Millaisia todisteita Venäjän merkittävästä osallisuudesta on olemassa? Mainitaan ensinnä GRU:n ex. upseerin Igor Girkinin lausunto "If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa" (6), jota voidaan pitää merkittävänä ensinnä jo siitä syystä, että Itä-Ukrainan sotatoimien aloittajana toiminut Girkin tunnustaa oman ja joukkojensa syyllisyyden. Ilman heidän merkittävää roolia ”separatismi” olisi suurella todennäköisyydellä kuivunut kasaan muutamassa viikossa. Tässä yhteydessä moni vetoaa siihen, että he olivat ”vapaaehtoisia”, johon väitteeseen on kuitenkin syytä suhtautua suurella varauksella. Huomioiden heidän roolinsa Krimiltä alkaen, voitaneen todeta, että he olivat suorittamassa ennalta suunniteltua tehtävää sen sijaan, että toiminta olisi ollut spontaania ja vapaaehtoisryhmien organisoimaa.

Venäjän osallistuminen laajeni alkukesästä 2014, jolloin Venäjän rajan yli Ukrainaan siirrettiin ensimmäiset panssarivaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot. Kesän myötä vähäisiä osastoja Venäjän asevoimien yksiköitä ja erikoisjoukkojen jäseniä operoi myös Ukrainan puolella. Heinäkuun 17. tapahtunut Malesian Airlinesin lennon MH17 alas ampuminen, venäläisellä Buk-M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjuksella suurella todennäköisyydellä Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatin toimesta (sijoituspaikka Kurskin alue, Venäjä). Kesän mittaan Venäjän asevoimat tulittivat lukuisia kertoja Ukrainan maaperää ja siellä sijaitsevia kohteita rajan yli. Tällaista toimintaa voidaan kaikella ehdottomuudella pitää sotatoimena, mikä kohdistuu toista valtiota vastaan. Kansainvälinen yhteisö suhtautui Venäjän sotatoimiin kaikesta huolimatta varsin maltillisesti, peräänkuulutettiin näkyviä todisteita Venäjän osallisuudesta siitä huolimatta, että välillisiä todisteita alkoi olla riittämiin.

Elokuussa 2014 Venäjä lähetti ensimmäisen humanitaarisen kuljetuksen Itä-Ukrainan alueelle (näitä humanitaarisia kuljetuksia kutsutaan hiukan ivallisemmin ”гумконвой:ksi”). Tämä operaation yhteydessä Venäjä välitti runsaasti disinformaatiota, kerrottiin tehtävän yhteistyötä milloin Punaisen Ristin kanssa ja milloin muiden tahojen kanssa, todellisuus oli kuitenkin aivan jotain muuta. Tämän jälkeen näitä ”humanitaarisia avustuskuljetuksia” on saapunut Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmenittäin, niiden rooli on jo käynyt monelle selväksi. Ne ovat tuoneet alueelle muutakin kuin humanitaarista apua, rahdin joukossa on ollut ammuksia sekä varusteita, joita sotilaat ja aseelliset joukot ovat tarvinneet. Janus Putkosen DONi-news lipsautti kertaalleen viestin, jossa – tahattomasti – paljastettiin rahdin sisällöstä enemmän mitä ehkäpä oli tarkoituskaan, huom. ”ammo” eli ammukset. Sittemmin viesti on poistettu.










Kuvankaappaus DONi-news.

Jo nämä yllämainitut todisteet riittäisivät monelle osoittamaan Venäjän osallisuuden ja kumoamaan väitteen sisällissodasta. Voimme kuitenkin nostaa lyhyelti esille suurehkon joukon suoria ja epäsuoria todisteita siitä, että Venäjän rooli on merkittävästi edellä mainittua suurempi.

Elokuun loppupuolella 2014 näiden ”kansantasavaltojen” hallinnassa olevat alue oli kutistunut häviävän pieneksi. Tuolloin rohkeimmat ennakoivat separatismin, joksi sitä vielä tuolloin yleisesti kutsuttiin, kukistuvan hajanaiseksi toiminnaksi syksyyn mennessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan elokuussa Venäjä aloitti merkittäviksi luonnehdittavat sotatoimet ukrainalaisjoukkoja vastaan. Kyseessä oli vähintäänkin pataljoonatason yhtymiä, joiden hyökkäystä tuettiin alkuvaiheessa Venäjän puolelta tykistöllä ja raketinheitinkalustolla. Muiden yhtymien ohella hyökkäykseen osallistui aiemmin mainittuja VDV:n joukkoja Pskovista ja Kostromasta. Ukrainalaisjoukot kokivat merkittävimmän tappion Ilovaiskin taistelussa, jossa mottitaistelun ja ennalta sovitun vetäytymisvaiheen aikana menehtyi tuhatkunta ukrainalaissotilasta ja vapaaehtoista.

Useat tahot ovat pyrkineet selvittämään millaisin joukoin venäläiset ovat sotineet Ukrainassa, OSINT:in avulla Informnapalm, Bellingcat sekä lukuisat blogistit ovat onnistuneet selvittämään suuren joukon venäläisyksiköitä. Tässä yhteydessä lainaan kuitenkin rusi.org:n suuntaa antavaa katsausta maaliskuulta 2015, alkuun kartta, johon on merkitty sotatoimiin osallistuneiden joukkojen sijoitusalueet/-paikat Venäjällä. (7)












Katsauksesta löytyy tarkempia tietoja sotatoimiin osallistuneista yksiköistä, joten niitä ei ole tarve kerrata tässä läpi. Katsauksen laadinnan jälkeen sotatoimiin osallistuneiden yksiköiden määrä on kasvanut, samalla on kuitenkin syytä huomauttaa se, että useimpia yksiköitä on kierrätetty Ukrainassa, osa miehistäkin on osallistunut sotatoimiin useamman kerran. Myös Suomen rajan tuntumaan sijoitettuja joukkoja on ottanut osaa Ukrainan sotaan, Kuolan niemimaalta Ukrainassa on sotinut yksikkö Alakurtista sekä Petsamon alueelle sijoitetun motorisoidun prikaatin ja merijalkaväenprikaatin sotilaita.

Ukrainan maaperällä palvelleista ja sotineista yksiköistä on myös runsaasti kuva-aineistoa. Kuviin on myös pyritty saamaan sellaista kalustoa, jota ei ole Ukrainan asevoimien käytössä sekä sellaista erittäin modernia kalustoa, jonka hallitseminen ja käyttäminen vaatii pitkää koulutusta, nostetaan esille tällaisesta kalustosta Donbasissa havaittu venäläinen RB-314V Leer-3 elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu ajoneuvo.










RB-314V Leer-3 kuvattu Donetskin alueella (video: https://www.youtube.com/watch?v=1h10bOJgdCo )

Tai Venäjän asevoimien Pantsir-S1 Luhanskin Ja Donetskin alueella helmikuussa 2015, jolloin taistelut Debaltsevossa olivat kiivaimmillaan. (8)










Kuvankaappaus Pantsir-S1 Makeevkassa (Makiivka) Donetskin itäpuolella miehitetyillä alueilla.

Kirjoituksessani olen nostanut esille todisteiden muodossa vain pienen osan mittavasta todistusaineistosta, jotka merkittävällä tapaa todistavat sen puolesta, että Venäjä sotii Itä-Ukrainassa hyvin aktiivisesti, joten jo yksin tästä syystä johtuen on kohtuutonta kuvata Ukrainan sotaa termillä ”sisällissota” ja näin häivyttää Venäjän merkittävä osallistuminen sotatoimiin marginaaliin ja keskittää fokus toisaalle. Mikäli Venäjän osallistumisesta ei käytetä täsmällisiä termejä, mikäli ei puhuta Ukrainan sodasta oikeita termejä käyttäen, luodaan kuvaa, joka väistämättä harhauttaa ihmiset kuvittelemaan sodasta jotain muuta mitä se todellisuudessa on. Auktoriteeteiksi lueteltavien henkilöiden levittäessä tätä ”tarinaa”, muokataan merkittävällä tapaa ilmapiiriä, jota toimintaa voi eräissä tapauksissa nimittää vaikuttamiseksi ja eräiden tätä harjoittaessa suoranaiseksi propagandaksi.

Sen ohella, että Venäjä on lähettänyt alueelle sotimaan runsaasti joukkoja, ovat nämä joukot käytännössä täysin riippuvaisia Venäjältä tulevasta ammus-, polttoaine- ja muusta täydennyksestä, jota tuodaan alueelle junien ohella maantiekuljetuksin, josta nämä ”humanitaariset” kuljetukset ovat vain pieni osa.

Näin loppuun lyhyesti: Ukrainassa on sota ja Venäjä on enemmän kuin aktiivinen osapuoli tässä sodassa, ilman Venäjän merkittävää panosta tämä niin kutsuttu ”separatismi” olisi kuihtunut omaan mahdottomuuteensa viimeistään syksystä 2014. Kaikkien todisteiden valossa Venäjä sotii Ukrainassa; Ukrainassa ei siis ole sisällissota.

 

Marko



1. http://www.bbc.com/news/world-europe-28934213
2. http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230526-ukraina
3. http://www.suomenmaa.fi/neo/1/kirja.pdf
4. http://www.skp.fi/artikkelit/ukrainan-sisallissota-rauhanliikkeen-koetinkivi
5. http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014030418093330_uk.shtml
6. https://themoscowtimes.com/articles/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-41598
7. https://rusi.org/sites/default/files/201503_bp_russian_forces_in_ukraine.pdf
8. https://www.bellingcat.com/resources/case-studies/2015/05/28/russias-pantsir-s1s-geolocated-in-ukraine/