Blogi

Infosotaa, ja nimien luomia väärinymmärryksiä

Aloitetaan päivän sanalla, enkä nyt tarkoita otetta Raamatun kansien välistä, eli infosodalla. Viimeisimpien viikkojen aikana infosota on noussut otsikoihin, johtuen tietenkin Saara Jantusen aihetta käsittelevästä kirjasta Infosota. En vielä käsittele itse teosta kokonaisuutena, lähinnä siksi, koska olen lukenut vasta puolet siitä. Sen sijaan vertailemalla lukemaani siihen kohuun jonka Saara Jantusen teos tietyissä piireissä on saanut aikaan, herää väkisinkin kysymys, että ovatko kritiikkiä esittäneet edes avanneet Jantusen ajankohtaista teosta ja jos ovat avanneet, ovatko he lukeneet tekstin ajatuksella ja yrittäneet ymmärtää sitä kokonaisuutena?

Mielestäni Saara Jantunen hyvin selkeästi ja seikkaperäisesti tekee selkoa kirjan tarkoituksesta ja siitä miksi se käsittelee pääosin juuri Venäjää, ja miksi aihetta on tärkeä käsitellä juuri nyt. Itse asiassa aihe olisi pitänyt ottaa tapetille jo vuosia sitten – viimeistään Georgian sodan jälkimainigeissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta vaikka kirjan ydin kohdistuu Venäjään ja vaikka Venäjä on selkeästi keskiössä, Jantunen tuo tästä huolimatta mielestäni hyvin selkeästi esille sen, kuinka moniulotteista informaatiovaikuttaminen ja viimekädessä infosota on ja ettei Venäjä suinkaan ole ainoa valtio joka sitä harjoittaa. Jantunen hyvin selkeällä tapaa, kirjan hengen huomioiden, nostaa esille yhdysvaltalaisessa mediassa ja sodankäynnissä ilmenneitä ongelmia, mutta samalla hän hyvin selkeästi ja loogisesti perustellen tekee selkoa siitä miksi Venäjä ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan ole täysin verrannollisia keskenään. On todellakin huomioitava se, että vaikka läntiset yhteiskunnat syyllistyisivät vastaaviin virheisiin ja disinformaation levittämiseen, johon Venäjä nyt tällä hetkellä syyllistyy useammalla rintamalla, on läntinen media muuttunut selkeästi kriittisemmäksi mitä se oli ennen Irakin sotaa tämän vuosituhannen puolella. Asia voidaan jopa ilmaista siten, että media on ottanut opikseen ja osaa korjata virheitään – mutta myös tunnustaa virheitään. Huomionarvoista on myös se, että tämä on tapahtunut aikana jolloin Yhdysvalloilla oli vielä oma operaationsa Irakissa (ja Afganistanissa) kesken eli median ei ole tarvinnut odottaa rauhaa kyetäkseen muuttumaan ja uskaltaakseen osoittaa kritiikkiä hallintokoneistoa kohtaan. Sama koskee myös Yhdysvaltojen liittolaisia näissä operaatioissa.

Venäjällä samaa muutosta ei ole nähtävillä sodan Ukrainassa ja Syyriassa ollessa kesken, ja nyt tarkoitan erityisesti valtamediaa, joka on tavalla tai toisella kytköksissä Kremliin tai Kremlin suoranaisessa hallinnassa. Soraääniä kuuluu mutta ne hukkuvat maassa massaan, ja monin paikoin ne eivät edes saa ilmaa siipiensä alle – ne saavat enemmän näkyvyyttä ulkomailla mitä Venäjällä ja etenkin venäläisten mielissä. Miljoonat – ei vaan kymmenet miljoonat – venäläiset pitäytyvät perinteissä, käpertyvät itseensä ja uhriuttavat Venäjää. Jatkavat venäläisen tarinan kertomista, tarinan, jonka Kreml on ideologioitsijoidensa avulla rakentanut.

Tulen myöhemmin palaamaan Jantusen teokseen, luettuani sen kokonaan. Mutta jo nyt tämä lyhyt käsittely on mielestäni tarpeen, johtuen kirjan nostattamasta kritiikistä ”tiedostavissa piireissä”, koska on selkeällä tapaa havaittavissa se kuinka jotkut kertovat tarinaa kirjasta ja infosodasta vaikka eivät ole kirjaa avanneetkaan tai siihen koskeneet. He kritisoivat kirjaa tietämättä mitä kritisoivat, ja joidenkin kohdalla kyse voi olla jopa siitä, että miksi kritisoivat. Toisaalta kirjan nostattama kritiikki (ja pahennus) osaltaan kertoo sen kuinka tärkeää kirjan kirjoittaminen oli – se koira älähtää johon kalikka kalahtaa!

***

Seuraavaksi lyhyelti termien ja nimitysten synnyttämästä hämäännyksestä – tavallaan tämä sivuaa etäisesti yllä olevaa aihetta, mutta vain etäisesti.

Seuraavat havainnot ovat hyvin subjektiivisia ollen omia havaintojani reilun vuoden ajalta ja liittyen nimikkeisiin joita olen käyttänyt Ukrainan sodasta puhuessani/kirjoittaessani. Toisaalta termieni aiheuttava hämmennys on ymmärrettävää, koska omalta osaltani olen ”imenyt” termit ihmisiltä, jotka ovat olleet sodan keskellä Donetskissa ja jotka ovat siis itse nähneet ja kokeneet sodan – ja nähneet ”kansantasavaltalaisen unelman” toteutumisen.

Ensimmäisenä nousee esille termi ”separatisti”. Minulta on tiedusteltu miksi puhun separatisteista enkä terroristeista tai venäläisistä. (Täsmennys, puhuessani Venäjän armeijan läsnäolosta termi on venäläiset ei separatistit). Oikeastaan termin ”separatisti” olen juuri imenyt paikallisilta ukrainalaismielisiltä, ja tässä kontekstissa siihen sisältyy äärimmäinen halveksunta, mikä ei tietenkään käy ilmi Suomessa tai suomalaiset eivät välttämättä ymmärrä tai sisäistä tätä seikkaa. Termi oli laajemmassa käytössä etenkin viime vuoden puolella, tämän vuoden puolella termi on hiljalleen korvautunut sanalla ”terroristi”.

Samoin maantieteellinentermi Donbass on herättänyt eräillä tahoilla ihmetystä. Maantieteellisesti Donbass on suhteellisen laaja alue ylettyen osin Venäjän puolelle, paikallisessa puheessa se tarkoittaa käytännössä Donetskin ja Luhanskin oblastien alueita, mutta termiin kuuluu myös hyvin voimakas henkinen määritelmä – se kuvaa kotiseutua ja sitoutumista siihen. Minulle se on ehdottoman myönteinen termi, mutta jälleen termiin sisältyy väärinymmärryksen vaara kun tällä hetkellä Donbassin alueella asuu paljon ihmisiä jotka eivät miellä itseään ukrainalaisiksi tahi donbassilaisiksi. Tämäkin on pieni osoitus siitä kuinka termi on mahdollista mieltää monella tapaa ja sitä myös käytetään monella tapaa riippuen käyttäjän taustasta ja tarkoitusperästä. Minulle ensimmäinen assosisaatio liittyy Ukrainaan ja ukrainalaisiin, jotka kokevat olevan myös donbassilaisia – kyse on siis tietystä henkisestä kotiseuturakkaudesta yhdistettynä sitten ajatukseen ja ideaan ukrainalaisuudesta ja ylpeydestä omiin juuriinsa.

Samoin termi ”kansantasavalta” herättää monenlaisia mietteitä. Suurelle osalle mielleyhtymä on vastenmielinen, kuten minulle, koska se yhdistyy miehitykseen ja maan ryöstämiseen Ukrainalta sekä ulkoa johdettuun kapinaan ja lopulta sotaan keskushallintoa vastaan, unohtamatta runsasta ulkoista apua materiaalin ja miehistön muodossa. Toisaalla moni yhdistää termin käyttäjän henkilöön, joka tunnustaa alueen aseman ja hyväksyy Venäjän toimet. Tässä kohdin tulee myös tiettyjä ymmärryseroja laajemman ymmärryksen ja minun kokeman välillä. Omien kokemusteni perusteella termiin liittyy jälleen suuren suuri halveksunta – se on halveksuttava nimitys aivan kuten ovat lyhenteet ”DNR” ja ”LNR” – ja termin halveksuttavuuden olen imenyt paikallisilta ukrainalaismielisiltä. Aika on muokannut minua kuitenkin sen verran, että nykyään kirjoitan termin käytännössä lähes aina muodossa ”ns. kansantasavallat” tai ”ns. kansantasavalta”, jotta lukijalle välittyisi edes jokin kuva siitä millaisena pidän termiä – millainen mielleyhtymä siitä tulee minulle. Mutta tietenkään en voi välittää sitä halveksuntaa minkä termi monissa paikallisissa nostattaa ja millainen halveksunta termin käyttöön yhtäällä liittyy – toisaalla esim. Johan Bäckmanin kirjoituksissa kansantasavallat ja NovoRossija esiintyy ehdottoman myönteisessä ja positiivisessa valossa, hänen mielestä ”Vain Donetskissa demokratia on aidoimmillaan”. Ilmeisesti demokratia Venäjällä ei ole niin aitoa kuin Donetskissa?

Tässä muutama termi joiden käyttö on herättänyt ihmetystä ja joihin on liittynyt kohtuullinen väärinymmärryksen vaara ja joiden perusteella oma asemani on saatettu määritellä jopa puutteellisesti. Termeihin kun Suomessa liittyy tiettyjen tahojen toiminnan tähden selkeä leima ja ne saattavat assosisoitua tahoihin, jotka suhtautuvat myönteisesti tapahtuneeseen miehitykseen ynnä Krimin laittomaan anastukseen Ukrainalta.

Oma kantani on hyvin selkeä, Krim on de jure osa Ukrainaa, aivan kuten ovat Donetskin ja Luhanskin miehitetyt alueet. Donetskissa olen käynyt useita kertoja ennen sotaa, minulle Donetsk on jotain muutakin kuin ”nimi kartalla” tai kaupunki joka on sodan keskiössä ja jossa ihmiset kärsivät yhä edelleen Venäjän laittomien toimien tähden.

Minulle Donetsk on… Tällä hetkellä se on unelma, jonne toivon pääseväni vielä kerran, päivänä jolloin kaupunki on vapaa.

Marko

Linkki: http://kohudosentti.blogspot.fi/2015_05_01_archive.html