Blogi

Epävireinen Suomi 100 Tallinnassa

Risto Vuorinen:

Epävireinen Suomi 100 Tallinnassa

”Mautonta”, sanoi valtiovarainministeri Petteri Orpo, ja kansalaissodan aikaista teloitusta kuvaava Suomi 100 -juhlaraha passitettiin sulattamoon. Kolikon kohtalo tuli mieleeni, kun tutkin kesäkuussa Tallinnan Vapaudenaukiolla järjestettävän Suomi 100 -juhlavuoden Viron päätapahtuman esiintyjälistaa.

Esiintyjäkaartissa ei ole yhtään sellaista suomalaisartistia, joka olisi esiintynyt neuvostoaikaisessa Virossa – ei ainakaan minun tietääkseni. Virolaisten laulajien joukosta osuivat silmiini Tõnis Mägi Ultima Thulesta ja Villu Tamme JMKE -yhtyeestä, jotka saivat aikoinaan kutsun saapua Suomeen rautaesiripun takaa.

Juhlatoimikunnan laatima esiintyjälista on yksipuolinen. Järjestäjät ovat kääntäneet Suomen virallisen selän sadoille suomalaismuusikoille, heidän managereilleen, teknisille henkilöille ja konserttien järjestäjille, jotka rakensivat ystävyyden siltaa vaikeissa, paikoin jopa mahdottomilta tuntuvissa oloissa. Silloin ei ollut puhettakaan siitä, että rockhenkistä kulttuurivientiä olisi toteutettu valtion tukimarkoilla.

Onko Viron Neuvostotasavallassa käyneet suomalaiset pudotettu listalta tietoisesti, vai onko kaikki puhdasta sattumaa tai tietämättömyyttä? Niin tai näin. Virallisen Suomen nimissä laadittu esiintyjäjoukko on puutteellinen, koska se tunnustaa vain Viron uuden itsenäistymisen aikana naapurimaassa esiintyneet solistit juhlaesiintyjien arvoisiksi.

Rockmusiikki on jäänyt perinteisesti ns. paremman taiteen varjoon arvostuksessa ja apurahojen jaossa, mutta myös lähiaikojen kulttuurihistorian kirjoituksissa. Tästä syystä myös 1980 -luvun jälkipuoliskolla käynnistynyt suomalaisten rock- ja popyhtyeiden esiinmarssi Neuvosto-Viroon on pitkälle tuntematon alue.

Tiedetään korkeintaan se, että Juice Leskinen ja Leningrad Cowboys esiintyivät Tallinnassa ensimmäisessä Rock Summer -festivaalissa kesällä 1988. Sen sijaan mm. sitä ei tunneta, että yhtyeet Miljoonasade ja Kolmas Nainen esiintyivät jo saman vuoden keväällä tuhansille nuorille suljetun kaupungin, Tarton yliopiston täyteen ahdetussa urheiluhallissa.

Ensimmäisten länsibändien esiintyminen neuvostoliittolaisessa yliopistokaupungissa aiheutti sellaisen hurmoksen, joka veti vertoja presidentti Urho Kekkosen Tarton vierailulle maaliskuussa 1964. Tarton esiintymistä seuraavana päivänä suomalaisyhtyeet konsertoivat Tallinnan jäähallissa ”Noorte kultuurivahetus-Nuorison kulttuurivaihto” -tapahtumaviikon televisioidussa pääkonsertissa virolaisyhtyeiden kanssa.

Kun pää oli saatu auki, myönnettiin Viron viisumit mm. Tuomari Nurmiolle, Eppu Normaalille, Hearthille, Ilonalle, Havana Blackille, SE -yhtyeelle, Liisa Taville ja Kadotetutuille. Eikä bändivaihto ei ollut yksipuolista. Suomi-rockin pioneerien ansiosta monet virolaisbändit pääsivät ensimmäiselle keikalleen "kapitalistiseen maahan".

Niin onnellisesti kävi mm. Singer Vinger -yhtyeelle, joka soitti vuonna 1988 Seinäjoen Provinssirockissa samalla areenalla mm. Red Hot Chili Peppersin kanssa. Olin todistamassa, kuinka Singer Vingerin kitaristi Mihkel Raud osti esiintymispalkkiollaan ensimmäisen Marshall -kitaravahvistimensa, jota piti hellästi sylissään paluumatkalla kotiin. Marshaleja ei neukkulan kaupoissa myyty.

Viron neuvostovuosiin liittyy valtava määrä suomalais-virolaisia musiikkimuistoja, joista osa tuntuu nykynuoresta varmaan absurdeilta. Arvokkaat aikalaistarinat olisivat kuuluneet ehdottomasti suomalaisten Tallinnassa järjestämän suurkonsertin osaksi.

Tuntuu käsittämättömältä, että ohjelmatoimikunnalla laatijoilla on ollut kanttia väheksyä esimerkiksi moninkertaisen Neuvosto-Viron kävijän, Miljoonasade- yhtyeen tekstinikkarin Heikki Salon merkitystä musiikillisen kulttuurisillan rakentamisessa jo pelkästään Lapsuuden sankarille -laulullaan. Mutta ehkä Juri Gagarinkaan ei enää kuulu muistelun arvoisiin hahmoihin, koska hän eli ja kuoli ja myös hänestä kertova laulu syntyi neuvostoaikana.

Virallisen Suomi 100 -tavoitteen mukaan ”Juhlavuosi antaa mahdollisuuden ymmärtää mennyttä…”. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että Tallinnan juhlakonsertti leikkaa naapurimaiden yhteisestä kulttuurihistoriasta palan pois.

Risto Vuorinen on Tallinnassa asuva toimittaja

Kolmas Nainen -yhtyeen Timo ja Sakari Tarton yliopiston urheiluhallin lavalla huhtikuussa 1988. Hallissa 6 000 ihmistä, ulkona monta tuhatta. kuva: Latvis)