Blogi

Donetskilaista sananvapautta

On jälleen aika luoda pieni katsaus donetskilaiseen sananvapauteen eli kurkistetaan millainen sananvapaustilanne Donetskin “kansantasavallassa” on. Ensin alueella vallitsevaan tilanteeseen journalistien toiminnan kannalta. Donetskissa suomalaisella Janus Putkosella on suuri rooli, hän toimii DONi-uutistoimiston (Donbass International News Agency) päätoimittajana mutta samalla hänellä näyttäisi olevan kohtalainen valta median toiminnan valvomisessa alueella. Tämän on saanut kokea myös kaksi suomalaista journalistia viime kesänä, toimittajista toinen työskenteli Iltalehdelle ja toinen YLE:lle – kumpikin heistä joutui vaikeuksiin Donetskissa ja käytännössä ongelmien ytimessä näytti olevan Janus Putkonen. Ennen siirtymistään Donetskiin separatistien palvelukseen Janus Putkonen tuli tunnetuksi Verkkomedia-uutissivuston päätoimittajana. Verkkomedia tarjoili lukijoilleen sekoituksen erilaisia salaliittoteorioita ja vaihtoehtouutisia.

Maaliskuun loppupuolella Vice New’s julkaisi verkkosivullaan artikkelin ”Inside Rebel-Held Ukraine's Palaces of Propaganda”. (1) Tässäkin laajassa artikkelissa Janus Putkonen nousee – epämiellyttävällä tavalla – esille hänen kuulustellessa Vice New’sin toimittajaa hyvin kyseenalaisella tavalla. Tämä ”grillaus”, kuten kuulustelun kohteeksi joutunut toimittaja tilannetta kuvaa, kesti noin tunnin verran, se painotti kaikella mahdollisella tavalla ”kansantasavaltalaista” informaatiosodan absurdiutta. Tämä ei millään muotoa ole yllättävä uutinen, eikä suinkaan ensimmäinen laatuaan jossa alueella länsimaisille yhtiöille työskennelleet toimittajat, jotka ovat kirjoittaneet tilanteesta näistä ns. kansantasavalloista objektiivisemmin eivätkä ole taipuneet painostuksen edessä. Putkosen sanojen mukaan alueella sallitaan vain lojaaleja, eivät objektiivisia toimittajia.

Jokunen alueella työskennellyt toimittaja, kuten Vice New’sin Simon Ostrovsky vangittiin Slovjanskissa separatistijohtaja Ponomarevin militanttien toimesta. Ostrovskya pidettiin vangittuna kolme päivää ja tänä aikana häntä pahoinpideltiin sekä kuulusteltiin. Vangitsemisen syynä oli tarve saada ”vankeja vaihtokauppaa varten” – tai tämä on Ponomarevin kertoma totuus asiasta. On syytä huomioida, että rintamalinjan toisellakin puolella, ukrainalaisten hallinnoimalla alueella, on toisinaan tapahtunut ylilyöntejä ja rintamaolosuhteissa sotilaat ovat hermostuneet vääristä sanavalinnoista, tilanteet ovat paikoin edenneet käsirysyn aseteelle. Kokonaisuus huomioiden näiden nk. kansantasavaltojen puolella toimittajien kohtelu on olennaisesti huonompaa, sananvapaudella ei ole arvoa ja kuten Putkosen kommenteista voidaan päätellä, alueelle toivotaan vain lojaaleja toimittajia, kuten Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n palkkalistoilla työskennellyt (tai työskentelevä) brittiläinen Graham Phillips. Tai kuten Putkonen on todennut, alueella käydään informaatiosotaa, joten he määrittelevät sen millaisia uutisia maailmalle välitetään.

Janus Putkonen on tavallaan traaginenkin hahmo, siinä missä hän polkee sananvapautta Itä-Ukrainassa, hän perää sananvapautta itselleen ja mitä ilmeisimmin kommenttiensa perusteella kokee tulleensa väärinkohdelluksi Suomessa. Tämä kävi ilmi myös elokuussa 2015, jolloin Janus Putkonen sai tietää häneen kohdistetusta tutkintapyynnöstä. Facebook-päivityksessä Venäjän Trolliarmeija facebook-ryhmään hän kirjoitti seuraavaa:

Tuohon on paha lähteä kommentoimaan. Käsittämätöntä toimintaa.

Jos kansainvälisen uutistoimiston perustaminen itsenäistyneeseen maahan on rikollista, vaikka uutisointi tehdään moraalin periaatteella – avoimin lähtein ja tarkastettavissa olevin tiedoin, julkisin henkilöin ja yhteystiedoin sekä virallisella organisaatiolla – mitä tarkoitetaan käsitteellä ”sanan- ja mielenvapaus”?

…”. (2)

Janus Putkonen vetoaa ”sanan- ja mielenvapauteen” ja suurin piirtein samoihin aikoihin elokuussa hän epäsi akkreditoinnin kahdelta suomalaiselta toimittajalta syystä, että he pyrkivät kirjoittamaan Ukrainan tapahtumista objektiivisesti lojaaliuden sijaan. Jatketaan matkaa, tämä riittänee näiltä osin, jokainen tekee omat johtopäätöksensä henkilöstä Janus Putkonen ja hänen toimiensa oikeutuksesta ja moraalista tahi moraalittomuudesta.

Tavallisten donetskilaisten kohdalla ei voida puhua sanan- eikä ilmaisunvapaudesta. Käytännössä ihmisten on salattava hyvin pitkälle mielipiteensä, mikäli ne eroavat edes jossain määrin virallisesta totuudesta. Yhä edelleen harkitsemattomasta suun ohi puhumisesta voi seurata vaikeuksia, ihmiset antavat toinen toisiaan ilmi, josta voi koitua ilmiannetulle ikäviäkin seuraamuksia. Rangaistuksena voi olla vähäisten bonusten menettäminen, ruoka-avun menettäminen – kumpaakin tiedän tapahtuneen alueella useamman kerran. On viitattu suoraan hallinnon kritisoinnin olevan syynä ongelmille, miksi palkan lisäksi luvattua bonusta ei maksettu tai miksi henkilölle ei jaettu työpaikalla avustuspakettia. Avustuspakettia, joka on tullut joko Venäjältä tai lännestä. Lännestä tulleet ovat usein viety virallisista avustuskuljetuksista, ”kansantasavallan” hallinto on sitten jakanut näitä avustuksia opettajille, lastentarhoissa työskenteleville henkilöille tahi muille vastaavissa työtehtävissä työskenteleville – toisinaan tämä ruoka-apu on toiminut palkan korvikkeena. Ikävimmillään ilmiannetun kohtalo on paljon ikävämpi, pidätykset johtavat usein kuulusteluihin ja pahoinpitelyihin – eräissä tapauksissa toimintaa voi kuvata kidutukseksi. Kuolleiltakaan ei ole vältytty. Surkeaan ihmisoikeustilanteeseen viittasin myös aiemmassa kirjoituksessani 17. tammikuuta 2016 ”Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista Donetskin ”kansantasavallassa’”. (3)

Moni alueen asukas on oppinut varomaan ja pitämään kielensä kurissa, julkiset Ukrainaa tukevat mielenilmaukset ovat harvinaisia – toisinaan joku rohkea uskaltaa uhmata hallintoa, kuten jokin aika sitten Donetskissa yritettiin räjäyttää Lenin patsas. Tehtävä ei onnistunut, mutta patsas sai pienoisia vaurioita ynnä Ukrainan lipun kylkeensä. Pienistä puroista kasvaa suuri virta, toivottavasti näin käy näissä ns. kansantasavalloissakin ja ne romahtavat lopulta omaan mahdottomuuteensa. 

* * *

Näin loppuun on tietenkin muistutettava kaikkia siitä, että sananvapaus ei tarkoita sitä, että ihan mitä tahansa saa sanoa – sananvapauteen liittyy myös vastuu sanoistaan. Janus Putkosella on oikeus käyttää sanan- ja mielipiteenvapauttaan mutta toisaalta hänellä on myös vastuu kannettavanaan, ja etenkin hänellä, hän kun hän pääsee käyttämään valta-asemaansa määritellessään sananvapauden rajat ja rajoittaessaan ihmisten mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä vapaasti ilman pelkoa väkivallasta tahi kaltoin kohtelusta. Yhtä lailla Donetskin ”kansantasavallan” riveissä taistelevalla suomalaistaistelija Petri Viljakaisella on mahdollisuus käyttää sananvapauttaan tavalla, jolla hän sitä käytti Facebook-päivityksessään jokin aika sitten pyytäessään ystäviään tappamaan Ukrainan presidentti Poroshenkon:

I’m gonna do crime against the law of Finland. Well, it doesn’t matter cause I’m not gonna go back Finland without tank. So, here it comes: Dear friends, just do the right thing and KILL Porosenko, please”. (Petri Viljakainen, Facebook 1. huhtikuuta 2016). (3)

Juridiseen puoleen en ota kantaa, mikäli viranomaisillamme on siihen sanottavaa, he olettaen näin tekevät. Entäpä moraalinen näkökulma? Itse kukin tehnee oman johtopäätöksensä tässä, tai missä tahansa, tapauksessa. Muistetaan vaan, että sananvapauteen kuuluu myös se vastuu sanoistaan.

 

Marko

1. https://news.vice.com/article/inside-rebel-held-ukraines-palaces-of-propaganda
2. http://maanpuolustus.net/kuvat/janus_fb.png
3. /blog/ihmisoikeusrikkomuksia-ja-sananvapauden-polkemista-donetskin-kansantasavallassa
4. https://www.facebook.com/petri.viljakainen?fref=ts