Blogi

Blogistimme Marko Enqvist kirjoittaa Ukrainan tilanteesta: Donetskin asukkaat separatistien sodankäynnin välineinä

Donetskin asukkaat separatistien sodankäynnin välineinä

Sota Donbasissa Ukrainassa on jo kestänyt reilut pari vuotta, ratkaisua siihen ei ole saatu – merkittävimpänä tekijänä on se, ettei Venäjä ole lopettanut separatistien voimakasta taloudellista ja sotilaallista tukemista, eikä osallistumista Ukrainan sotaan omilla joukoillaan. Tässä blogitekstissä käsittelen kuitenkin sitä, kuinka Donetskin asukkaat ovat joutuneet separatistien sodankäynnin välineeksi ja kuinka Donetskin ”kansantasavallan” hallinto propagandakoneistonsa avulla on luonut hyvin erityislaatuista kuvaa tilanteesta kaupungissa. Tämä kirjoitus ei suinkaan ole kattava katsaus reilun parin vuoden tapahtumiin, olen kuitenkin poiminut siihen useita tapahtumia ja kuvaillut keinoja, joita alueen siviiliväestöön on kohdistettu separatistihallinnon taholta – tapahtumat ovat ensikäden tietoa alueella olevilta tai olleilta kontakteiltani.

Alueen separatistihallinto pyrkii omalla propagandallaan luomaan kuvaa siitä, että paikalliset asukkaat tukevat voimakkaasti ”kansantasavallan” hallintoa – yksinkertaisimmillaan toiminta on sitä, että erilaisiin mielenosoituksiin ja demonstraatioihin ohjeistetaan saapumaan paikalle, mutta jotta väkeä todellakin olisi paikalla riittävästi hallinnon alaisia virkamiehiä ja muita ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviä määrätään saapumaan mielenosoituksiin sekä hallintoa ja Venäjää tukeviin marsseihin. Käsky on usein kohdistettu käytännössä kaikkiin ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviin eli myös terveydenhoito- ja opetus- sekä kasvatustoimen alaisuudessa työskenteleviin henkilöihin ja näiden avustajiin. Käskyä myös tehostetaan erilaisin uhkauksin, tuntemani henkilö, joka kieltäytyi osallistumasta marsseihin keväällä 2015 menetti työntekijöille luvatut bonukset. Työpaikan johtajan mukaan syynä oli ”kansantasavallan vastainen toiminta”. Samainen henkilö on myös menettänyt sodan ensimmäisen talven aikana kertaalleen työpaikalla työntekijöille jaetun ”hätäapupakkauksen”, joka sisälsi elintarvikkeita – myös tuolloin syynä oli ”kansantasavallan avoin kritisoiminen”.

Tämän vuoden toukokuun suuriin marsseihin Donetskissa ”kansantasavallan” hallinto kuljetti työntekijöitään linja-autoin myös Donetskin ulkopuolelta. Myös tuolloin marsseille käskettiin saapumaan – kyse oli nimenomaan käskystä, josta kieltäytyjiä uhattiin jatkotoimenpiteillä. Kontaktini tietää sen, että jälleen kerran hänen kieltäytymisensä johtaa suurella todennäköisyydellä jatkotoimenpiteisiin, joiden aikaa eikä tapaa voi tietää ennalta. Kyse voi olla bonuksen tai hätäapupaketin menettämisestä, pahimmassa tapauksessa palkka voi jäädä maksamatta – kuten hänelle on kerran käynyt vuoden 2015 kuluessa. Hänen Ukrainan hallinnassa olevilla alueilla olevat omaisensa, kuin myös minä, olemme toivoneet häneltä varovaisuutta ja harkintaa ettei hän joudu todella suuriin vaikeuksiin. Hän kategorisesti tyrmää moiset toiveet tuumaten ”Olen selvinnyt Neuvostoliitosta, selviän kyllä heistäkin” viitaten ”kansantasavallan” johtoon sekä militantteihin.

Tällaiset valtaapitävää eliittiä tukevat marssit ja muut demonstraatiot ovat perin yleisiä diktatuureissa sekä autoritaarisesti johdetuissa valtioissa tai niiden kaltaisilla alueilla, jollaisina ”kansantasavaltoja” voi pitää. Näemme vastaavan kaltaisia marsseja säännönmukaisesti järjestettävän Pohjois-Koreassa, kritiikitöntä valtaapitävän eliitin ja ”suuren johtajan” palvontaa, eivätkä nämä ns. kansantasavaltojen marssit juurikaan poikkea Pohjois-Korean vastaavista marsseista. Tarkoituksena on luoda kuva yhtenäisestä kansasta, joka marssii johtajansa rinnalla – todellisuus on monilta osin toinen.

Donetskin ”kansantasavallan” hallinto pyrkii myös muin keinoin luomaan illuusiota ja kuvaa siitä, että alueen väestö marssii yhdessä rintamassa heidän kanssa. Alueen yrittäjät pyritään myös valjastamaan tämän propagandakoneiston käyttöön, eräänä esimerkkinä voidaan mainita tämän vuoden toukokuun alussa annettu määräys yrittäjille. Määräyksen mukaan yrittäjien tuli ostaa juhlapäiviä varten virallinen ”kansantasavallan” lippu (virallisella lipulla oli hintaa 300-500 ruplaa), yrittäjiä myös uhattiin sakoilla, mikäli he eivät osta virallista lippua juhlapäiviksi – kenellekään ei liene yllätys se, että sakko oli 500 ruplaa. Osa yrittäjistä ratkaisi tilanteen siten, että he eivät ole pitäneet yrityksiään auki toukokuussa virallisina juhlapäivinä, näin ei ole tarvinnut ostaa lippua mutta ei myöskään maksaa mahdollisia sakkoja.

Näiden ns. kansantasavaltojen hallintojen vastustamiseen sisältyy aina olemassa oleva riski. Erilaiset taloudelliset sanktiot ja rangaistukset, joita oppositiotoimintaan osallistuneille voidaan langettaa ovat vain yksi käytössä oleva keino. Niiden rinnalla on mahdollinen vankeusrangaistuksen uhka tai jonkin muun fyysisen rangaistuksen olemassa oleva uhka. Lievimmillään tämä fyysinen rangaistus voi olla eräänlaista pakkotyötä, johon erilaisten pienten sääntöjen vastustajia tuomitaan, etenkin tapauksissa joissa ei ole varaa maksaa mahdollisia sakkoja. Tällainen pieni rikos voi olla vaikkapa ulkonaliikkumiskiellon rikkominen. Tällaiseen pakkotyöhön on tuomittu ihmisiä koko käynnissä olevan sodan ajan, kyse voi olla katujen putsaamisesta, ojien tai juoksuhautojen kaivamisesta tai muusta vastaavasta toiminnasta – toisinaan hyvinkin vaarallisissa olosuhteissa rintamalinjojen läheisyydessä. Vakavimmillaan fyysiset rangaistukset voivat johtaa kidutukseen ja kuolemaan. Toisinaan ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat militantit käyttävät voimaa hyvinkin olemattomista syistä, tällaisena voidaan pitää L:n silminnäkijähavaintoa kesältä 2014, jolloin viereisellä kadulla militantti ampui kuoliaaksi miehen, joka kieltäytyi pysähtymästä käskyn kuultuaan.

Kevään ja kesän 2014 anarkian jälkeen ihmiset ovat oppineet pelkäämään militantteja, joten ihmiset ovat entistä varovaisempia tekemisissään, täten näkyvät protestit ovat harvinaisempia. Tämä on johtanut myös siihen, että ihmiset varovat sanomisiaan ja suhtautuvat epäillen uteliaisiin vieraisiin, pelko ilmiantajista on läsnä kaiken aikaa. Tämä yhdistettynä aluejohtoiseen propagandaan, jota myös suomalainen Janus Putkonen on toteuttamassa, saa aikaan illuusiomaisen kuvan, jonka perusteella joku voi luulla, että alueen asukkaat seisovat yhteisenä rintamana ”kansantasavaltalaisen” hallinnon takana – mikä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Ilmapiiri alueella on monien mielestä ahdistava, toivoton ja ”henkeä kuristava” – eikä sota suinkaan ole ainoa tekijä vaan toivottomuuden syynä ovat myös alueen ”hallitsijoiden” sanat ja teot.

Se, että alueen asukkaita käytetään osana separatistien propagandaa, heidän avulla pyritään luomaan kuvaa yhtenäisestä ”valtiosta ja kansasta”, on vain eräs tapa käyttää hyväksi alueella edelleen asuvia ihmisiä. Yllä kuvatut toimet ovat kuitenkin maltillisemmasta päästä, vaikka niihinkin liittyy olemassa oleva rangaistusten ja suoranaisen väkivallan uhka, mutta näiden toimien ohella näiden ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat eri ryhmittymät käyttävät siviileitä häikäilemättömästi hyväksi sodankäynnissä tehden heistä propagandan sekä kansan silmissä ”Ukrainan hallinnon mielipuolisten hyökkäysten uhreja” – enkä edellisellä tarkoita sitä etteikö sodan kuluessa Ukrainan hallinto olisi käyttänyt kohtuutontakin voimaa miehitettyjen alueiden siviilikohteita kohtaan. Sen sijaan tarkoitan tapauksia, joissa näiden ns. kansantasavaltojen joukkiot tulittavat itse siviilikohteita miehittämillään alueilla ja hyvin pian tällaisten iskujen jälkeen paikalla on ensimmäisenä yksi tai useampia medioita Venäjältä sekä ”kansantasavaltojen” omista ”mediataloista” – kuten vaikkapa suomalaisen Janus Putkosen johtamasta DONi:sta (1) – välittämässä maailmalle uutisia ukrainalaisjoukkojen veritöistä.

Tiedossani on useita sotavuosien aikana tapahtuneita siviilialueiden tulituksia joissa jäljet johtavat yksinomaan militanttien omiin joukkoihin. Ensimmäinen havainto on kesältä 2014, jolloin L havaitsi Donetskin kaupunkialueella separatistien käytössä olevan ns. ”roska-auton” eli kuorma-auton (2), jonka korotetulle lavalle on piiloon sijoitettu 82 millin kranaatinheitin, tulittavan sellaisia alueita, jotka olivat tuolloin ja ovat edelleen separatistihallinnon alaisuudessa. Tämä oli ensimmäinen tietooni tullut tämän luokan tapaus, myöhemmin valokuvien myötä sain varmistuksen sille, että separatisteilla on käytössään tällaisia ”roska-autoja” ja niiden lavalle on useimmiten sijoitettu 2B9 ”Vasiljek” automaattinen 82 millin kranaatinheitin, englanniksi asejärjestelmästä käytetään nimeä ”gun-mortar”.

Seuraava hyvin epämääräinen tapahtuma sijoittuu kevättalveen 2015, jolloin muutaman kilometrin päähän Donetskin ydinkeskustasta kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin kranaatteja. Hyvin vähäisten vaurioiden perusteella (hajonneita ikkunoita, pari kuoppaa maassa ja murtuneita portaita sekä vaurioitunut seinä) voidaan päätellä, että käytetyt kranaatit eivät olleet suurikokoisia – suurella todennäköisyydellä 82 millisiä tai vaihtoehtoisesti kotikutoisempia pommeja, jotka heitettiin alueelle tai kaukolaukaisimella räjäytettiin talojen sisäpihalla. Kaikissa tapauksissa voidaan sulkea pois se, että tulittajana olisi ollut Ukrainan asevoimat tai niiden rinnalla taistelleet joukot, koska kyseiseltä alueelta lähimmille silloisiin Ukrainan eteentyönnettyihin tarkkailupisteisiin oli matkaa reilut 15 km. Ukrainan tykistöä oli tuolloin, ennen Minsk II sopimuksen voimaantuloa, asemiin sijoitettuna noin 20 kilometrin päässä.

Kolmanneksi esimerkiksi poimin tapauksen tämän vuoden puolelta, tapauksen luonteeseen liittyvistä syistä johtuen tarkat sijaintitiedot jätän kertomatta, kuten jätin ylläolevistakin tapauksista – tarkoituksena on suojella asiat tietooni välittäneitä tahoja sekä mahdollisia sivullisia silminnäkijöitä.

Tämän tapauksen taustalla piilee arvioiden mukaan kaksi erillistä tekijää, toinen niistä on eri separatistipataljoonien väliset suhteet ja komentajien välinen politikointi, toinen tekijä on sitten se, että jokainen Donetskin asukkaisiin kohdistuva isku voidaan kääntää Ukrainan asevoimien tai sitä tukevien joukkojen syyksi omassa propagandassa kuin myös uutisoida tapahtunut tällaisena ulkomaailmalle. Ulkopuolisten tarkkailijoiden esim. ETYJ:n tarkkailijoiden on aina olennaisesti vaikeampi määritellä tarkkaan, kuka syyllinen on, toisaalta paikallisten haastattelut eivät aina kerro totuutta, etenkin kun asukkaat suhtautuvat varauksella keskusteluihin ulkopuolisten kanssa, taustalla on pelko ilmiannoista ja vainon kohteeksi joutumisesta.

Tämä tapahtui Donetskissa x-pataljoonan* hallinnoimalla alueella ja se kohdistui erääseen myymälään, jonka omistaja maksaa säännöllisesti korvausta kyseisen pataljoonan miehille. Tapauksen havainneet kertoivat, kuinka myymälän ympärillä tapahtui useampi räjähdys, jonkin aikaa räjähdysten jälkeen myymälään saapui kolme taistelijaa kuorma-autolla tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita. Taistelijat kuuluivat tunnusten perusteella toiseen pataljoonaan, eivät siis olleetx-pataljoonan taistelijoita. Taistelijoille kerrottiin, ettei vaurioita ollut tullut, ettei myymälä ollut vaurioitunut kranaatti-iskussa. Tämän tiedon jälkeen taistelijat poistuivat paikalta. Aikaa taistelijoiden poistumisesta ehti kulua reilun vartin verran, kunnes myymälän lähistöllä räjähti uudelleen useita kertoja – tällä kertaa räjähdykset havaittiin aiempaa lähempänä myymälää. Joidenkin minuuttien kuluttua myymälän eteen pysähtyi jälleen kuorma-auto, samat kolme taistelijaa tulivat tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita, olivat valmiit ”evakuoimaan” myymälän. Merkittäviä vaurioita ei kuitenkaan ollut tullut, joten taistelijat poistuivat hyvin pian. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui alueella eikä uusia iskuja enää tapahtunut kyseisenä päivänä.

Myymälän omistaja ja tuntemani henkilö ovat päätelleet, että toisen pataljoonan taistelijat suorittivat kranaatti-iskut alueelle tarkoituksenaan päästä evakuoimaan myynnissä olevat tuotteet ja mahdollisesti myymään ne eteenpäin. Kyseessä oli klassinen ”kansantasavallan” palveluksessa olevien joukkojen sisäinen välienselvittely ja mahdollinen reviiririita, jonka seurauksista siviilit joutuvat kärsimään. Samalla näitä ”reviiririitoja” käytetään osana propagandaa osoittamaan ukrainalaisjoukkojen petollisuus. Kyse ei ole ensimmäisestä tällaisesta tapauksesta, eikä taatusti viimeisestä. Näiden tekijöiden tähden suhtaudun hyvin skeptisesti uutisiin, joissa jokin ”kansantasavaltalainen” uutistoimisto välittömästi tapahtuman jälkeen on välittämässä maailmalle uutista ”ukrainalaisjoukkojen raakalaismaisesta” iskusta. Todellisuus kun voi olla jotain aivan muuta, syyllinen voi löytyä niistä militanteista, jotka kuvaajien kanssa ovat ensimmäisenä iskupaikalla. Samalla on tietenkin syytä huomioida se, että tällaiset teot ovat rikollisia, niitä voidaan pitää sotarikoksina, samalla ne ovat yksi tekijä lisää pitkässä ihmisoikeusrikosten listassa johon näiden ns. kansantasavaltojen riveissä työskentelevät ovat syyllistyneet.

Näin siis Donetskissa – ”kansantasavallassa”, jossa ”demokratia on aidoimmillaan” Johan Bäckmanin sanoja lainatakseni. (3)

 

Marko

 

1. https://dninews.com/?q=content/about-us

2. https://pbs.twimg.com/media/CVs_PEEW4AIRFRl.jpg

3. http://kohudosentti.blogspot.fi/2015_05_01_archive.html

*: pataljoonan nimi on tiedossani, kirjoituksessa en kuitenkaan kerro pataljoonan nimeä, koska se auttaa yksilöimään alueen Donetskissa.