Blogi

Kirjeenvaihtajamme Marko Enqvist: Mikä on Venäjän toimien tarkoitus?

Mikä on Venäjän toimien tarkoitus?

Kirjoittamassani blogissa ”Järjestikö Venäjä itselleen casus bellin?” (1) avasin tietyiltä osin tapahtumien kulkua Krimillä ja Itä-Ukrainassa viimepäivien ja viikkojen osalta. Pyrin huomioimaan joukkojen siirtoja ja tapahtumien kehittymistä – eskaloitumista pisteeseen jossa nyt olemme, jossa sodan laajenemisen vaara on olemassa oleva ja jolloin Ukrainaan kohdistetaan huomattavan kovaa poliittista ja sotilaallista painetta. Tilanteen ollessa tämän Venäjän uutisointi ukrainalaissotilaiden suorittamasta hyökkäyksestä tuntuu vallan absurdilta, koska sen myötä Venäjä saisi itselleen syyn siirtyä seuraavalle portaalle ja tarvittaessa aloittaa laajempi offensiivi Ukrainaan.

Venäjällä kuin myös Neuvostoliitolla on runsain mitoin kokemusta ”false flag” operaatioiden järjestämisestä, joiden myötä joko rajoitetulle sotilasoperaatiolle tai tarvittaessa laajemmalle sodalle saadaan oikeutus. Jotta toimet näyttäytyvät heidän silmissä oikeutetuilta. Suomea on kohdannut tällainen operaatio ennen talvisodan alkua Mainilan laukausten muodossa. Itsenäisen Venäjän osalta vastaavia operaatioita on järjestetty useampiakin, toiselle Tshetshenian sodalle haettiin oikeutus ”kerrostaloräjäytysten” muodossa, ennen Georgian sotaa Venäjä suoritti lukuisia provokatiivisia toimenpiteitä, jotta se ei näyttäytyisi ”ensimmäisen laukauksen ampujana”. Krimin miehittäminen piti sekin sisällään hybridioperaatioita, joiden myötä Venäjän aggressiolle hankittiin laajempaa oikeutusta – tästä huolimatta niemimaan miehittäminen ja laiton anneksointi tuomittiin kansainvälisessä yhteydessä. ”Separatismin” polkaiseminen maasta Itä-Ukrainassa voidaan laskea tällaisten operaatioiden joukkoon, Venäjä haki oikeutusta toimilleen teoilla, joiden suunnittelussa ja suorittamisessa sillä oli hyvin merkittävä rooli. Ilman Venäjän toimia separatismi Donbasissa olisi kuollut kevään ja alkukesän 2014 kuluessa, aivan kuten separatistijoukkojen komentaja Igor Girkin (eli Igor Strelkov) on sittemmin todennut. (2)

Krimin tapahtumat herättävät huomattavasti kysymyksiä. Ukrainalla ei ole motiivia niiden tekoon, toisaalta jos niiden takana on yksittäisiä taistelijoita, on Venäjän reagointi ylimitoitettua, kun huomioidaan se, millaisia operaatioita Venäjä on jo yli kaksi vuotta kestäneen sodan kuluessa kohdistanut Ukrainaan. Venäjän pidättämä ukrainalaisvapaaehtoinen Evgeni Panov on eri lähteiden mukaan kadonnut jo jokunen päivä sitten, hänen veljensä välittämän viestin mukaan Panov olisi kaapattu Krimille. Näiltä osin tapaus muistuttaa virolaisen Eston Kohverin (hän oli tuolloin Kapon palveluksessa) tapausta, joka houkuteltiin tapaamiseen, mikä sittemmin johti hänen kaappaukseen ja vangitsemiseen. Venäjä on myös Ukrainan sodan kuluessa kaapannut useita ukrainalaisia, osa on kaapattu Krimin miehityksen yhteydessä keväällä 2014, osa taasen Itä-Ukrainan sotatoimien aikana. Venäjän erikoisjoukkojen yksiköt esim. ”Ryhmä Bezler” on suorittanut sodan ensimmäisen ja toisen vuoden aikana operaatioita ukrainalaisten selustassa. Operaatiot ovat olleet erilaisia tiedustelu-, tuhoamis- ja sabotööritehtäviä.

Mikä sitten on Venäjän tarkoitus?

Onko kyseessä tarkoituksellinen Ukrainaan kohdistettu painostustoimenpide, jonka avulla pyritään heikentämään Ukrainan asemaa alueellisesti kuin myös heikentämään Ukrainan johdon toimintakykyä? Onko tarkoituksena osaltaan osoittaa maailmalle, että Krim on Venäjän, että Venäjä on tarvittaessa valmis puolustamaan Krimiä runsastakin voimaa käyttäen? Vai onko tarkoituksena todellakin saada syy laajemman sotilaallisen operaation suorittamiselle, jonka tarkoituksena saattaisi olla maakäytävän luominen Donbasista Krimille ja näin helpottaa Krimin asemaa sen saadessa riittävän leveän ja puolustettavissa olevan maayhteyden Venäjälle?


Mielestäni kaikki kolme voivat olla potentiaalisia vaihtoehtoja näille tapahtumille. Joukkojen keskittämiselle Ukrainan tuntumaan, laajoille manöövereille Krimillä, erilaisille LKP-harjoituksille ja joukko-osastojen laajoille mobilisoinneille Venäjällä. Tuntuu kuitenkin siltä, että osa näistä Venäjän toimenpiteistä on ylimitoitettuja, jos tarkoituksena on yksinomaan muodostaa uhka Ukrainaa kohtaan tai osoittaa valmius ja halu puolustaa Krimiä. Huomattava joukkojen mobilisointi synnyttää ainakin hyvin voimakkaan kuvan siitä, että jotain muutakin on suunnitteilla – valmisteltu jo jonkin aikaa. Jos näin on, Ukrainan tiedustelupalvelun (SBU:n) tiedot mahdollisesta laajemmasta offensiivista voivat pitää paikkansa ja sellainen on tulossa elokuun kuluessa, tai viimeistään syksyn koittaessa.

Keskustelin mahdollisuuden rajoissa olevista tulevista tapahtumista ukrainalaisen historianmaisterin kanssa. Hän on seurannut erityisen tarkkaan viimeaikojen tapahtumia. Hänen mielestä mahdollinen sotilaallinen operaatio on olemassa oleva Ukrainaan kohdistuva uhka. Muutamat tekijät ovat sellaisia, jotka tukevat mahdollista sotilaallista operaatiota. Eräänä hän pitää havaintoihinsa perustuen sitä, että Putinin hallinto tiedostaa ajan käyvän väistämättä vähiin, ettei edessä ole välttämättä enää vuotta tai puoltatoista, jonka aikana kiristää hitaasti ruuvia ja luoda painetta Ukrainaa kohtaan. Joten Putin tukijoineen voi nähdä tilanteen siten, että saadakseen jotain nykyistä enemmän on myös tehtävä huomattavia siirtoja Krimillä ja Ukrainassa.

Hän piti myös mahdollisena sitä, että Putin ”kerää itselleen pelimerkkejä” mahdollista neuvottelutilannetta varten, eli käytännössä hankkii itselleen aseman, jossa hänen on mahdollista neuvottelujen kautta, jostain luopumalla, saavuttaa jotain, jota hänellä ei vielä ole. Sotilasoperaatio Ukrainassa voi olla tällainen, laaja offensiivi ja suuremman maa-alan valloittaminen ja miehittäminen, josta olisi mahdollista käydä jatkossa kauppaa. Keskustelukumppanini mielestä asetelma on Ukrainan kannalta sikäli heikko, että länsi on pakotteista huolimatta osoittanut olevansa valmis ottamaan taka-askelia tai sulkemaan silmänsä osasta Venäjän väärinkäytöksiä, Putin tullee käyttämään tätä hyödyksi ja kiristämään itselleen edullisempia sopimuksia vahvistamalla Venäjän asemaa Krimillä ja Ukrainassa.

Hänen mielestä asetelma myös Venäjällä voi olla sellainen, että nykyinen tilanne ei tyydytä heitä ja tämä tyytymättömyys motivoi laajentamaan operaatiota Ukrainassa, ottamaan laajemmat sotilaalliset operaatiot käyttöön.

Ukrainan tilanne on vaikea, se ei saa riittävää tukea länsimailta taistelussa Venäjää ja sen tukemia militantteja vastaan. Selkeä aseellinen tuki konkreettisessa muodossa uupuu edelleen, Ukraina on saanut ”ei-tappavaa” varustusta, kuten erilaisia tutkia ja pimeänäkölaitteita. Se on saanut myös koulutusapua ja tiedustelutietoja, tästä avusta huolimatta on olemassa oleva tarve varsinaiselle aseavulle/-tuelle – etenkin on tarvetta panssarintorjuntaohjuksille, kuten FGM-148 Javelin torjumaan Venäjän mahdollisen hyökkäyksen panssari- ja motorisoidut yksiköt.

Ukrainan kannalta ainoa järkevä ja looginen toimenpide on nostaa asevoimiensa ja kansalliskaartin valmiutta ja valmistautua Venäjän mahdolliseen offensiiviin suuntautuupa se Ukrainan miehittämättömille alueille Itä-Ukrainan tai Krimin suunnalta – tai todennäköisimmin, kummaltakin suunnalta, jos on toteutuakseen. Ja näin Ukrainassa tullaan tekemään, presidentti Petro Poroshenko on käskenyt nostaa asevoimien taisteluvalmiutta Krimiin ja Donbassiin rajoittuvilla alueilla. (3) Ukrainan ei pidä provosoitua mutta sen on oltava valmis puolustamaan maataan mahdollista hyökkäystä vastaan.

Marko

1. http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqwisjarjestiko-venaja-itselleen-casus-bellin

2. https://themoscowtimes.com/articles/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-41598

3. http://liveuamap.com/en/2016/11-august-poroshenko-ordered-to-increase-battle-readiness